Vastaanottoa, ilmoittautumista ja pelkotiloja

Tänään ilmoittauduin poissaolevaksi Humakiin. Vielä en uskaltanut kokonaan erota. Entä jos kätilön hommat ei nappaakaan niin tiukasti kuin luulen? Tai jos rakastun viittomakieleen uudestaan ja paljon syvemmin? Luulen kyllä, että niin ei tule käymään.

Kiinnostus kätilötyötä ja ylipäätään terveys-/sairaanhoitoalaa kohtaan on huipussaan. Opinto-opasta olen jo tutkinut. Voitteko kuvitella, luen opinto-opasta kesälomalla! Ylipäätäänkin opinto-oppaiden lukeminen on niin puuduttavaa ja nyt sekin kiinnostaa. Jotakin täytyy olla suuresti vialla. Olen löytänyt myös muutamia todella hyvin kirjoitettuja ja mielenkiintoisia blogeja liittyen omaan tulevaan alaani ja vähän muuhunkin. Olen vielä niin aloittelija tässä bloggauksessa, että ihailen lähes kaikkea eteeni sattuvaa, mutta löytämäni blogit ovat varmastihyviä huolimatta alkuihastuksesta.

Täyttelin myös lappusia uutta kouluani, Savonia-ammattikorkeakoulua varten. Nyt vaan pitäis saada ne ihan postiin asti ja toivoa postin kuljettavan ne turvallisesti js ajoissa perille. Tätä unelmaahan ei Posti pilaa.

Oon nyt sairaslomalla, kun menin jttämään sormeni hyllyen reunan ja serviettilaatikon väliin. Polilla tekivät kynteen reiän, että veri pääsi pois ja paine lakkasi. Paljon paremmalta tuntuu jo, mutts kosketusarkuutta vieläkin, niin ei töistä.
Pelkäsin paljon, että puuduttavat ennen ku tekevät jotain. Onneks ei piikeistä edes mainittu. Pelkään nimittäin ihan äärettömästi kaikenmoisia piikkejä. Kyllä, minusta ja tulossa kätilö ja kyllä, pelkään piikkejä aivan mahdottomasti. Parhaimmillaan (tai pitäisikö sanoa pahimmillaan) saisin varmaan itseni pyörtymään pelkillä hyvin keskitetyillä ajatuksilla. Olen yrittäny lohduttautua sillä, että tulevassa työssäni ei minua pistetä, mutta siihen on matkaa vielä monia ja monia pistoksia. Ehkä silleen melko suuresti ahdistaa ja pelottaa, mutta en mä satojen pistojen jälkeen voi joka kerta kupsahtaa.

Muuten mua ei alanvaihdos pelota, jännittää vaan melkolailla. Opiskelustakin kun tulee niin erilaista, että mitenhän mä jaksan lukea kaiken niin, että pääsen läpi. Voi olla, että tarvitsen äitin apua useammin kuin kerran ja ehkä myöd kämppiksiä potkimaan pyllelle aina välillä, mutta myös saamaan välillä ajatukset ihan muualle kätilöinnistä.