Reikiä ihoon

Tänään sitten koitti se päivä, jota olen innolla ja enemmänkin kauhulla odottanut, eli injektioiden antaminen. Aiemmin varmaan useampaan otteeseen olen maininnut, että pelkään ja kammoan ja inhoan ja ahdistun neuloista. Oli sitten tarkoitus ottaa verta, pistää rokotus tai ylipäätään mitään, mikä läpäisee ihon. Pelkällä ajatuksen voimalla saisin itseni pyörtymään tai ainakin kalpenemaan melko tehokkaasti ja voimaan pahoin.

Kun tunti tänään alkoi, ahdistus alkoi siinä samalla. Olin varma, että kupsahtaisin kerran jos toisenkin. Suunnitelmana oli, että harjoitellaan lihakseen, ihon alle ja ihon sisään pistämistä. Ensin kuunneltiin, miten mitkäkin vaiheet pitää tehdä ja sitten päästiin itse hommiin. Onneks meidän ryhmä oli pieni (tänään vain viis henkilöä), niin sai melkein koko ajan olla tekemässä jotain, eikä tullu tyhmiä ja ahdistavia odotteluhetkiä.

Oletin aluks, että on kauheempaa olla pistettävänä, mutta ehdottomasti kauheampi kokemus oli se ensimmäinen kerta, kun pistää jotain toista. Kädet tärisi ihan kauheesti ja paniikki meinas iskeä. Mutta ei kuitenkaan! Sain pistettyä! Voi Eve-parkaa. Mut ei se kuulemma sattunu, vaikka mä tärisin, kun viikon ryyppyputken jälkeen. Pistämisen jälkeen oli kyllä mahtava tunne! Jes, mä tein sen! :)

Ja muakin pistettiin! Mainitsin jo ennen piikittelyjen aloittamista, että nyt saattaa olla pyörtymisvaara. Ei muuta, ku nukke pois sängystä, Minttu siihen ja neulaa olkavarteen. Eikä tehny yhtään pahaa. Oon niin ylpee itestäni. Ja uskalsin myös pistää itteäni mahaan. Tänään olin kyllä rohkea ihan useamman päivän puolesta (ja tietenkin just sen takia olen ansainnut Hese-ruokani ja vähän Pollyja :D) :) Ja se piikittäminen oli kyllä ihan kivaa itse asiassa. Toivottavasti pistellään vielä myöhemminkin. Ihan sen takia, että jäis kunnolla kaikki käytönnöt mieleen ja olis varmempi ennen harkkaa, jos vaikka siellä joutuu (SAA!) pistämään.

Eilen syötettiin toisiamme. Se nyt ei ollu kauheen kummallista, itse syöttäminen siis. Syötettävänä oleminen sitten olikin vähän outoa. Täytyy toivoa, ettei ihan hetkeen olis itse siinä tilassa, että joutuis olemaan ihan toisten armoilla. Testattiin myös nenä-mahaletkun laittamista. Ei siitä sellaista oikeaa käsitystä saanut, kun eihän se letku minnekään mahaan oikeesti menny, vaan jäi pyörimään jonnekin sinne nuken rakenteisiin. Epäiltiin välillä, että se varmaan meni aivoihin, mutta näkyihän se sitte nielussa kuitenkin :D

En kyllä voi uskoa, että ihan kohta, tai ainakin melkein, on joulu ja loma. Miten tää on menny näin nopeasti! Ja jo tammikuussa harkkaan. Vähän tulee olo, että osaankohan mä tehdä siellä kuitenkaan yhtään mitään. Täytyy nyt ennen lomaa mennä käymään siellä TK:ssa, niin saa selvyyden kaikkiin hommiin, niinku esim. vaatteisiin ja tommosiin.

Mutta olinpa mä tänään rohkee, täytyy sanoa :)