Vähän asiaa valintakokeista

En ole kirjoitellut valintakokeista mitään aloitellessani blogia, koska aloitinhan vasta sitten, kun varmasti tiesin päässeeni kouluun. No mutta tässä tulis nyt vähän infoa Savonian kätilövalintakokeista (saman kokeen tosin tekivät myös sairaanhoitajat, ensihoitajat, joilla on kirjallsen osion lisäksi vielä jotain lihaskuntotestejä, varmaankin terveydenhoitajat ja eivätköhän röntgenhoitajatkin samat testit tehneet).

Huomiona siis, että esim. Metropolian valintakoe perustuu kirjaan, mutta Savoniassa ei ainakaan vielä näin ollut. Eli kannattaa tutkia eri koulujen tilannetta ja korostan, että seuraava selostus koskee Savonian tyyliä.

En ole varma lähtöpistemäärästä, jolla pääsi valintakokeeseen, mutta luulen sen olevan n. 30. Eli lähtöpisteisiin lasketaan (lukio/ylioppilas-pohjaisen osalta) lukion keskiarvo, yo-kirjoitusten osalta äidinkieli, yksi pitkä aine, matikka tai ruotsi ja reaali. Ja tietenkin ensimmäisestä hakutoiveesta tuleva 5 pistettä. Itselläni lähtöpisteet taisivat olla juuri tuo 30 tai 31.

Valintakoepäivä koostui siis kirjallisesta osiosta, psykologin haastattelusta ja ryhmätilanteesta. Kirjallisessa osiossa auditoriossa istui lisäkseni varmastikin n. 200 muuta ihmistä. Ihan jännää sekin. Hain siis toista kertaa Savoniaan, joten tila ja tilanne oli jo tuttu ja mukavaksi yllätykseksi myös koe oli tuttu ;)

Kirjallisessa osiossa oli psykologinen osa, jossa piirreltiin ruudukoihin, kirjoiteltiin lauseille jatkoja, ja mitähän muuta...

Piirrellessä kannattaa muistaa, ettö on hakemassa hoitoalalle, että ei kannata joka kuvaan jotain paholaista piirtää, tosin tuskin lääkärin, sairaalan ja ruiskujenkaan piirtäminen auttaa. Jos ajattelee positiivisesti, niin mieleen tulee positiivisia kuvia. Onko liika positiivisuus sitten kuitenkaan hyvästä? En tiedä.

Lauseiden jatkaminen oli mukava tehtävä. Ja kannattaa miettiä, mitä niihin kirjoittaa, koska ainakin minun kohdallani psykologin haastattelussa psykologi kysyi jonkin kysymyksen liittyen vastauksiini. Alut olivat jotakin tyyliin:
Äitini merkitsee minulle...
Pelkään eniten...
Suurin haaveeni...

Oli meillä myös sarjakuva-tehtävä, jossa piti laittaa kolme sekaisin mennyttä kuvalaatikkoa oikeaan järjestykseen. Kohtia taisi tehtävässä olla lähemmäs 30, joten melko kiirettä pitää pitää. Itselleni tuli kiire, kun pariin kertaan hyppäsin vahingossa joko yhden rivin kuvia yli tai yhden rivin vastauspaperille. Ei muuta kuin pyyhkimään ja katsomaan, että missä meni mettään. Tarkkuuttaa!

Kirjallinen osio sisälsi myös matemaattisen kokeen. Laskut eivät olleet kovin vaikeita, mutta muistaakseni en joka kohtaan saanut vastausta Laskinta ei saanut käyttää. Vinkki: jos ei osaa jotakin laskutehtävää, kannattaa siirtyä seuraavaan, eikä jäädä miettimään koko ajaksi sitä yhtä. Muistaakseni meille sanottiin, että laskut vaikeutuvat loppua kohden. Minun mielestä ei. Eli ei kannata jäädä ensimmäiselle sivulle tarpomaan niitten laskujen kanssa vain siksi, että seuraavan sivun laskut saattavat olla vieläkin vaikeampia. Niin ei välttämättä ole.

Kaikissa kirjallisen osiossa oli aikaraja, esim. kahdeksan minuuttia ja sen jälkeen paperit kerättiin pois. Eli kiirettä kannattaa pitää, mutta muistaa kuitenkin pysyä rauhallisena. Ei koko koe siihen kaadu, jos tehtävä tai toinenkin jää tekemättä.

Viimeisenä kirjallisen kokeen osiona oli äidinkieleen liittyvä aineistotehtävä. Aineistoa oli monta sivua ja jos olisin aikonut koko aineiston lukea alusta loppuun ajatuksella, olisi koko aika mennyt siihen. Ja koska kuitenkin itse tehtävä oli kirjoittaa teemoja ja aineiston tärkeitä asioista itse laatimiensa otsikoiden alle, ei pelkästä tarkkaan lukemisesta olisi ollut mitään hyötyä. Varsinaiset tekstipätkät tietenkin kannattaa lukea kunnolla ja het ruveta kirjoittelemaan asioita ylös. Aineisto sisälsi myös taulukoita ja diagrammeja (niistä ei kannata stressata, olivat helppolukuisia), mutta en muista käytinkö itse niitä kovinkaan paljon.

Psykologin haastatteluun olin valmiiksi yrittänyt keksiä vastauksia mahdollisiin kysymyksiin. En käyttänyt mitään valmiiksi miettimiäni selostuksia. Tilanne vie mukanaan. Siksi ei suuria kannata suunnitella. Tietenkin aina täytyy olla valmis vastaamaan kysymyksiin: miksi hoitoala? Miksi juuri kätilöksi?

Kaikissa psykologin haastatteluissa ( olen käynyt yhteensä neljässä haastattelussa) on kysytty, että mikä olisi sellainen asia, jonka takia koulu jäisi kesken tai en pystyisi jatkamaan koulua tai joutuisin pitämään tauon. Sellaiseenkin kannattaa varautua.

Ryhmätilanteeseen osallistuu pieni ryhmä (meitä taisi olla alle kymmenen), jolle annetaan keskusteluaihe, josta täytyy saada aikaan n. 10 minuutin keskustelu. Meillä aihe taisi liittyä nuorten pahoinvointiin nykyaikana. Vinkki: Yritä aloittaa keskustelu! Olen kuullut, että siitä saisi lisäpisteitä. Ja muutenkin pitää yrittää olla keskustelussa mukana. Ei saa puhua kenenkään päälle, mutta ei myöskään joka kerta antaa toisten jyrätä. Se on melko vaikeaa ja tilanne on todella teennäinen; kaikki pyytelevät anteeksi, kun puhuvat päälle ja hymyilevät ylipirteästi ja monet toistelevat "niinpä":ä koko ajan, kun yrittävät olla keskustelussa mukana.

Tärkeintä mielestäni koko valintakokeessa on antaa itsestään tasapainoinen, järkevä, mukautuva ja aikuismainen kuva. Kannattaa ennen valintakoepäivää miettiä, mitä ominaisuuksi kätilöltä vaaditaan ja sen mukaan toimia kokeessakin.