1/5

eli ensimmäinen viikko takana.

En ole aiemmin koskaan tehnyt hoitoalan töitä, enkä ennen tätä vuotta edes opiskellut hoitoalaa, joten harkassa kaikki on uutta. Yritän kertoa jotakin tunnelmia harkan aikana, mutta huomasin jo ensimmäisen päivän jälkeen, että olen melko väsynyt päivän jälkeen, joten kirjoittelu saattaa jäädä vähemmälle. Nyt on kaksi vapaata (tosin viime viikollakin oli jo kolme, että ei tuo harkka niiiin raskaasti kuitenkaan alkanut) ja hetki aikaa kirjoitellakin.

Jännitys laukesi ensimmäisenä päivänä heti, kun astuin sisälle terveyskeskukseen. Minulle esiteltiin paikkoja, annettiin vaatteet ja kerrottiin jotain yleisiä asioita itse terveyskeskuksesta. Tosin silloin tuli niin paljon uutta asiaa kerralla, että unohdin kaiken. Hetken päästä tapasin ohjaavan hoitajani ja pidettiin raportti.

Koska olen tietenkin salassapitovelvollisuuden alainen, en voi kertoa potilaista ollenkaan. Tämä nyt ei ollut mikään uusi asia, mutta joka monessa tilanteessa siitä muistutellaan. Voin kuitenkin kertoa, mitä kaikkea olen päässyt tekemään ja kokemaan.

Olen syöttänyt potilaita ja vaikka syöttäminen on periaatteessa helppoa ja koulussa toistemme syöttäminen meni todella hyvin, on käytäntö täysin eri. Ei potilaiden syöttäminen vaikeaa ole, mutta olen siinä melko hidas. Eiköhän se siitä nopeudu, kun oppii tuntemaan potilaita ja syöttäminen muuttuu rutiiniksi.
Syöttäminen on siitä mukavaa puuhaa, että aika menee nopeasti ja sitä olen voinut tehdä jo heti alusta asti aivan yksin.

Potilaiden kääntelyä olen tehnyt ohjaajan ja muiden hoitajien kanssa. Yksin en kääntelemistä vielä täysin hallitse. Lisää tekniikkaharjoittelua siis ;)

Aamupesuja, suihkuttamista, vähän vaipanvaihtoa, pienoisperäruiskeenkin pääsin laittamaan, avustamista haavahoidossa ja muutenkin haavahoitojen katselemista. Ei kauheasti mitään ihmeellistä, mutta tuotahan tuo työ on, perushommia. Haavahoidot ovat olleet mielenkiintoisia! Toivottavasti pääsen itse osallistumaan enemmänkin haavahoitoihin harkan aikana.

Piikkikammo teki comebackin ja meinasin pyörtyä yhdessä piikkitilanteessa. Ensin meni oikein hyvin ja ajattelin, että kammo on tosiaan jo ohi. Eipä sitten ollutkaan ja kylmä hiki puski pintaan ja alkoi heikottaa. Ei muuta kuin sitte kyykkyyn ja pää polvien väliin ja hetken päästä jatkettiin hommaa. Ja piikkiähän ei edes minulle laitettu ja en suuremminniitä piikkejä edes katsellutkaan.
Myöhemmin tultiin äitin kanssa siihen tulokseen, että olin varmaan syönyt huonosti aiemmin ja siksi alkoi heikottaa. Toivottavasti niin tai sitten minulla on ongelma.

Vaikka harkka on ollut mielenkiintoinen, olen huomannut ettei tämä kyllä sitä työtä ole, mitä haluan tehdä. Aika ääripäätähän tämä kätilön työhön verrattuna on. Mutta jostain se on alotettava ja vuodeosastoharkka on kyllä varmasti paras paikka siihen hommaan.

Tunne, ettei osaa mitään ja on vain koko ajan tiellä on kuulemma ihan yleinen. Itse seuraan ohjaajaa kuin hai laivaa lähes koko ajan ja välillä tuntuu, ettei minusta ole mitään hyötyä. En vain osaa ajatella asiaa niin, että minähän on siellä opiskelemassa hommia ja vasta jossakin vaiheessa pystyn tekemään itsenäisemmin hommia.

Olisi pitänyt aloittaa harkka jo viikkoa aikaisemmin. Harkka alkoi siis vasta 11. päivä ja itse asiassa olisin hyvin voinut aloitella sitä jo edellisellä viikolla. Silleen olisin saanut itselleni lomaviikon harkan jälkeen. Olinpa tyhmä!