Tässä nyt eletään nopeasti kesän yli ja pohdiskellaan tulevia harkkapaikkoja.
Elikkäs...
Viikot 33-37 vietän KYSillä kirran harkassa naistentautien vuodeosastolla. Ja innoissani odottelen jo tuota harkkaa! Ensikosketus edes vähän siihen suuntaan, mitä tulevaisuudessa tulee tekemään. Juuri tuon harkan takia tentin tässä tänä keväänä naistentautien lääketieteellisen osion. Toivottavasti meni läpi, niin on sitten yksi tentti pois ensi vuodelta(?). Ei se vaikea tentti ollut ja olin melko hyvin lukenutkin siihen. Ensimmäinen tentti, johon oikeasti kiinnosti lukea :)
Sitten välissä taitaa olla pari viikkoa koulua tai loma tai jotain ihmeviikkoja kuitenkin. Sen jälkeen viikot 40-44 muistaakseni menee Mikkelin keskussairaalassa osastolla 34, eli kyseessä siis sisätautien harkka. Onneksi sain tuon Mikkelin paikan, kun KYS oli tehnyt uusia, mahtavia linjauksia ja päättänyt, ettei kätilöitä oteta sisätautien harkkaan. Vaihtoehdot olivat siis vähissä: Harjula, jonne pääsee vain murto-osa meistä tai sitten oman paikkakunnan terveyskeskukseen. Mikkeli kuulostin huomattavasti paremmalta vaihtoehdolta kuin ruveta taistelemaan muiden kanssa kynsin ja hampain Harjulan paikoista tai lähteä pyörimään TK:seen, minne olen kesäksikin menossa töihin. Nej tack. Joten siis MKS kutsuu!
Syksyn aikana sitten varataan perioperatiivisen harkan paikat ja toivottavasti meistä silloin suurin osa saataisiin sijoitettua KYSille.
tiistai, 4. toukokuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Siis mitä ihmettä tuo KYS pelleilee tuolla tavalla?! Hirveetä syrjintää kätilöopiskelijoita kohtaan!
VastaaPoistaIte oon kans Kuopiosta kotoisin ja ois tarkoitus lähteä kätilöks opiskelemaan, sitten kunhan äitiysloma loppuu ja valmistun lähihoitajaksi ensin.. Mitenkä suuri osa sitten joutuu menemään ulkopaikkakunnille töihin ja montako Harjulapaikkaa on sitten varattuna? Tai siis lähinnä miltä harjulan osastoilta teille on paikkoja? Varmaan tosi opettavainen jakso tulossa, jos jolleki pitkäaikaisosastolle (josta varmasti enemmän kun tarpeeksi jo kokemusta) joutuisi :P
Ärsyttää niin suunnattomasti tuollainen.. Hyvä kuitenkin, että pääsit sinne minne halusit ja mitä todennäköisemmin opettavainen jakso tulossa :)
Hölmöähän tuo KYSin toiminta meistäkin on, mutta kun asialle ei voi mitään, niin ei voi. Toisaalta ymmärtäähän sen. Kuopio on niin rankasta terveysalapainoitteinen kaupunki ja vaikka KYS on iso laitos, ei sinne millään saada meitä kaikkia mahtumaan, vaikka kuinka toivoisi.
VastaaPoistaHeti alussa kirjoitettiin nimemme lappuseen, että harkkapaikat saattavat olla missä päin tahansa Suomea ja itse kustannetaan harkka-ajan asuminen tai kulkeminen harkkapaikkoihin. Suurinpiirtein tuolla tavalla. Siihen se on sitten alistuttava. Se on sanomattakin selvää, ettei kaikkia harkkoja (ainakaan kätilötyön) pysty tekemään Kuopiossa, ei kukaan pysty.
Joustoa täytyy tulla joka suunnasta, eli toisin sanoen kyllä kaikkien täytyy pystyä tekemään harkkoja muuallakin kuin Kuopiossa. Toisille se on varmasti vaikeampaa lähteä toiselle paikkakunnalle, mutta tuskin kukaan kovin innokkaasti lähtee johonkin ihan tuntemattomaan paikkaan, kun joutuu vielä itse kustantamaan koko homman.
No, jopas nyt tulee paasaavaa tekstiä :)
Harjulan paikoista en oikein osaa sanoa. Osa meistä oli ensimmäisessä harkassa, hoitotyön menetelmät, Harjulassa ja Valkeisella. Ja silloin muutamia meistä teki harkkaa omilla paikkakunnilla. Nyt sisätautien harkkaan vain Harjula on tietääkseni antanut paikkoja ja ei ne kaikille riittäneet...
Hei! Olen nyt jonkun tovin seuraillut mielenkiintoista blogiasi, kiitokset! :) Itsekin haaveilen kätilön ammatista ja hain kouluun nyt kevään yhteishaussa. Haluaisinkin tiedustella sinulta mitä mieltä olet, onko ok jos kätilöopiskelijalla on tatuointeja? Itselläni on kädessä yksi keskikokoinen kuva ja ranteessa toinen, mietin van kuinka yleisiä tatuoinnit ovat nykyisin hoitoalaa opiskelevilla.
VastaaPoistaOllos hyvä. Kiva, että lukijoita löytyy :)
VastaaPoistaJa onnittelut mahtavan alan valinnasta!
Oma mielipide tatuointeihin on, että jokaisen oma asia. Yhdelläkään hoitoalan ihmisellä en ole nähnyt tatuointeja käsissä. Ja yleinen mielipide taitaa olla vahvasti vastaan. Lävistykset ovatkin sitten jo ihan ehdoton ei.
Tutkittiin tuossa kevään aikana sairaanhoitopiirien suhtautumista tatuointeihin yhteen tehtävään liittyen. Muistaakseni missään ei mainittu mitään tatuoinneista, mutta näkyvillä olevia tatuointeja ei kyllä hyvällä katsota. Uskon, että tähän tulee vielä joskus muutos, kun tatuoinnit alkavat olla yleisiä. Itse en ottaisi käsiin tatuointeja, onhan tuleva ammattini kätilö, eli ihan käsityö.
En osaa siis oikein siihen sanoa mitään, että onko tatuoinneista haittaa. Toivottavasti ei :)
Minulla on ranteessa tatuointi eikä kukaan ole ikinä sanonut siitä mitään, vaikka olen töitäkin vanhushuollossa tehnyt jo tovin. Lävistyksetkin (nimenomaan parantuneet) ovat lähinnä imagokysymys; parantunut nenälävistys ei ole sen riskaabelimpi sairaalamaailmassa kuin korvakorutkaan. KYSissä kasvojen alueen lävistykset ovat kai kiellettyjä, mutta todellisuudessa niitä ei kukaan käske ottamaan poiskaan..
VastaaPoistaTulehtuneet ja parantumassa olevat lävistykset ovat asia erikseen, mutta omia korujani en pois ota, ennenkuin kieltäjällä on pätevä selitys niiden "vaarallisuudesta" :)
Henk.koht olen sitä mieltä, että tatuoinnit ja lävärit alkavat olla niin yleisiä, että sairaalat joissa ne ovat kiellettyjä, joutuvat tulevaisuudessa muuttamaan linjauksiaan. Tällä alalla hyvä hoitaja saa töitä läväreistä huolimatta :)
-kati
Samoin ajattelen itse, että varmasti systeemi tulee muuttumaan, kun nykyään niin monella tatuointeja ja lävistyksiä on. Luulen, että sairaalamaailmaan on jäänyt sisar-hento-valkoinen- tyyli ja siksi tuommoiset "kamaluudet" on kiellettyjä.
VastaaPoistaEn oikein osaa itse olla asiassa puolesta, enkä vastaan. Ei minua häiritse, jos jollain on tatuointeja tai lävistyksiä. Mutta toisaalta jos itse menisin synnyttämään ja kätilöllä olisi kädet kokonaan tatuointien peitossa ja naama rei'itettynä, niin voisihan siinä epäilykset herätä. Vaikka ei ketään tietenkään ulkomuodon perusteella saisi tuomita.
Monipiippuinen juttu tämä siis. Toivottavasti asenteet hieman muuttuisivat suvaitsevaisemmiksi, mutta jonkinlainen roti saisi säilyä :)