Yläosattomissa

Harvemmin sitä koululla tulee puolialastomana heiluttua. Perjantaina nyt sitten koimme senkin. Eli vuorossa EKG:n ottamisen harjoittelu.

Ei muuta ku paidat ja rintsikat pois ja kaveri lätkimään elektrodeja nilkkoihin, ranteisiin ja rintakehälle. Hankalaahan se oli niitä kylkiluiden välejä laskea ja yrittää oikeita kohtia etsiä, mutta loppujen lopuksi se meni kuitenkin ihan hyvin. Eihän ne elektrodit rinnassa heti oikeaan menneet, mutta harjoitus tekee mestarin. Seuraavan kerran sitä sitten harjoitellaankin ihan käytännössä seuraavassa harkassa ehkä.

Periaatteessa tuon tunnin jälkeen meidän pitäisi hallita EKG-käyrien pienimuotoinen tulkinta. Ei meidän varsinaisesti koskaan tarvitse tulkita, mutta täytyy osata katsoa, onko siinä siinä potilaasta tai laitteesta riippuvia virheitä ja kaikkein akuuteimmat ja vakavimmat muutokset täytyy myös osata katsoa. Apua.

Jotenkin tuntuu hurjalta, että tällaisen opetuksen perusteella meistä sitten tulee terveysalan ammattilaisia. HUH. Noinkohan? Tietenkään tässä nyt vielä mitään valmiita olla, vaan harkoissa näitä taitoja sitten parannetaan, mutta kuitenkin.

Aiemmin jo pääsin kavereille toteamaan, että toivottavasti ette koskaan joudu minun intuboimakseni :D