Minusta tulee kätilö!

Mintukka-Mintukka matkailee

2011-08-07T05:19:00.000-07:00

Koska Kiinassa nettisensuuri kukoistaa, Kiinan vaihdosta kirjoittelen osoitteessa:

http://mmmatkailee.vuodatus.net/

Kuumeilua

2011-07-13T13:37:00.000-07:00

... matka sellaista.

Lähtöön aikaa 26 päivää. Shanghai here we come!

Viisumihommat hieman takkuaa. Nyt ei pelätä pahinta, vaan ainoastaan toivotaan parasta! Tosin jo nyt tiedetään, että "joudutaan" olemaan Hong Kongissa ainakin pari viikkoa, kun viisumi menee umpeen (Hong Kongiin ei siis viisumia tarvitse). Muuten asiat melko hyvin mallillaan. Asumishommat kunnossa, lääkkeet ok, matkalaukkukin löytyy, uusi kamera (järkkäri saa jäädä kotiin) ostettu ja iskä on ehtinyt tähän mennessä muistuttaa useamman kerran siitä, että tavaroistaan täytyy huolehtia ja niitä pitää silmällä koko ajan. Syy tähän höyryämiseen on joku elokuva, missä joku oli piilottanut nuorten tyttöjen laukkuihin huumeita ja nämä tytöt sitten jumiutuivat kiinalaiseen vankilaan piiitkäksi aikaa. Taidan jättää sen asian panikoimisen kuitenkin vähemmälle...

Kesä on mennyt yhdessä hujauksessa. Lähinnä koko ajan odotellut, että milloin se elokuun kahdeksas sieltä oikein tulee. Kuopioon on kova ikävä jo nyt. Vaikka jännittää ja pelottaa, tästä tulee silti yksi tähänastisen elämäni parhaista syksyistä!

P.S. Töitäkin on riittänyt ja riittää ihan sinne elokuun alkupuolelle.

Kaalisoppa-viikko ohi ja sekametelisoppaa muista asioista

2011-05-16T12:38:00.000-07:00

Hieman koulun ulkopuolista asiaa. Viikko vierähti puhdistusdieetillä, eli ruokana pääasiassa kaalisoppaa (kaalia, selleriä, sipulia ja paprikaa), paljon paljon vettä ja päivittäin vaihtuvat lisäjutut. Vettä on tullu juotua enemmän kuin varmaan normaalisti kuukaudessa. Hyvää oloa tavoittelin ja lähes joka päivä se onnistui. Toisena päivänä teki mieli ihan kaikkea ja kaksi ensimmäistä päivää särki päätä taukoamatta. Lauantaina olo krapulainen olo ilman edellisen ilman humalaa. Aika ikävää siis ;) Tänään on hieman joutunut lipsumaan kaalisoppailusta, ku keitto meni ja loppui. Muuten kyllä ihan nappiin mennyt viikko. Nesteitä lähti ja nyt odotellaan, että ne tämän viikon aikana palailee :D Huomenna syön ansaitusti pizzaa!

Toisesta kouluvuodesta on jäljellä kliinisen lääkehoidon tentti, talous ja työelämätiedon tentti ja lasten lääkelaskujen uusinta. Hauskaa ajatella, että seuraavan kerran uusintamahdollisuudet ovat sitten varmaankin joulukuussa.

Opparin aihekuvauksen sain läpi ja ohjaajakin on jo nimettynä. Keskiviikkona ohjaajan juttusille kertomaan, että tämä projekti ei sitten etenekään ihan äkkiä. Tutkimusuunnitelma oli tarkoitus väsätä johonkin kuntoon kesällä, mutta saa nähdä. Varsinaisesti pääsen projektiin kiinni varmaankin vasta tammikuussa 2012. Siihen on piiiitkä aika ja monet varmaan kirjoittavat jo omaa oppariaan valmiiksi tuossa vaiheessa.

Ainiin! Lennot Helsinki-Shanghai 8.8. on varattu, samoin Hong Kong-Helsinki 7.11. Jännittää jo!

Viime aikoja ja toisen vuoden viimeisiä aikoja

2011-05-04T10:26:00.000-07:00

Ihan ekana on pakko vähän hehkuttaa: Kutsu tuli! Shanghaihin lähtö varmistui! 8.8.-8.11.2011 kulutetaan aikaa Kiinan kansantasavallan maaperällä. Melko hyvin olen pystynyt suurimman innostuksen hillitsemään. Tottakai olen innoissani, mutta intoillaan siitä sitten enemmän elokuussa. Pienen jännityksen olen jo kuitenkin ehtinyt aloittaa ;)

Opparin aihekuvaus on valmis! Huomenna tulostus ja palautus. Sitten jännitetään ohjaajaa. Siis kyllähän tuo aihekuvaus on ollut ihan viimeistä silausta vaille valmiina jo monta viikkoa, mutta nyt vihdoin viimeistelin sen. Samaan syssyyn se meni Studying And Working Abroad-kurssin tehtävien kanssa, mistä vihdoin ja viimein palautin tänään viimeisen tehtävän. Taitaa tää vuosi sittenkin jossain vaiheessa loppua tehtävienkin osalta. Jäljellähän on enää kolme tenttiä ja yhdet uusittavat lääkelaskut.

Kesäksi onkin sitten suunnitelmat ihan selvillä. Töitä ja vähän lisää töitä ihan sinne elokuun ekalla viikolle asti. Odotan jo kovasti, että pääsee taas mummojen ja pappojen seuraan osastolle :) Kesän tavoitteeksi otan joidenkin yleisten lääkeaineiden ja lääkkeiden opettelun. Omaa lääkeopettelulistaa keräsin sisuksien harkan yhteydessä. Kesän aikana tapahtuu siis sen opettelu (ainakin yrittäminen tai ainakin yrittämisen yrittäminen :D). Ja kesälle jää myös tehtäväksi opparin tutkimussuunnitelma...

Veikkaisin, että ens viikolla tai seuraavalla meillä peseytyy täällä Kuopion kotona ikkunat ja tapahtuu suursiivous. Silloin on vallalla kokeisiin valmistautuja-Minttu. Miten se onkin, että siivoominen ja etenkin ikkunoiden pesu alkaa kiinnostaa tosi paljon silloin, kun pitäisi kouluhommia tehdä?

ONT

2011-04-09T05:36:00.000-07:00

eli oppari.

Mulla on aihe! (On siis ollu jo kohta kuukauden verran, mutta nyt selvempänä.) Se aihe on pikkuhiljaa alkanut rajautua, aihekuvaus siitä melkein tehty. Tällä hetkellä tehtävistä hommista opparin suhteen ovat: tilaajan hankkiminen, joka on jo melkein työn alla ja aihekuvauksen tiedonhaun tulosten tonkiminen jostain. Lähdekirjallisuutta on ollut suhteellisen vaikea löytää.

Se aihe siis. En kerro vielä ;) Se liittyy vanhuksiin. Se kytkeytyy kyllä kätilön työhönkin. Se on kiva aihe! :) Yliopettaja kiinnostui siitä ja kirjaston informaatikkokin. Ehkä siitä vielä oppari syntyy!

EDIT: Huomasitteko, että tein vähän muutoksia ulkoasuun? Ensin hieman radikaalimman muutoksen ja sitten palauttelin hieman takaisin päin ja tein vain värimuutoksia.

Tiedättekö, mitä kevät tarkoittaa opiskelijalle?

2011-04-05T07:44:00.000-07:00

Töiden hakua.

(Toivottavasti kaikki ovat tässä vaiheessa jo hakeneet ja suurin osa jo saanut paikan. Muuten alkaa tulla kiirus.) Itsellä ei onneksi enää paniikkia ole ollut työhommien suhteen pitkiin aikoihin, kun jo joululomalla pyytelivät kesäksi töihin tk:n vuodeosastolle :) Ja ihan innoissani olen menossa. Tuttu ympäristö, tutut työkaverit, osa potilaistakin varmaan. Pääsiäinenkin menee samassa puljussa, ihan niin kuin meni hiihtolomakin.

Tehtäviä pinoittain.

Herra Into Motivaatio lähti jo lomalle. Tarvitseeko juuri muuta tästä kertoa...

Tenttejä.

Lasten ja nuorten hoitotyö + lääkelaskut

Lääkelaskut 4

Gerontologia

Mielenterveys- ja päihdetyö

Kliininen lääkehoito

(Opparihommia joillakin.

Meillä pikkuhiljaa aloitellaan ja SPA-oireyhtymä (=stressi-paniikki-ahdistus. Ai ette koskaan ole kuulleet?! ;)) valtaa alaa.)

Ja tietenkin stressiä kaikista edellisistä.

Siinä se kevät sitten lyhykäisyydessään onkin. No, stressiä on kaikesta muustakin. Shanghaista, kämpästä...

On keväässä oikesti paljon positiivista ja kivaakin. Aurinko paistaa enemmän, istutin pikkukasvihuoneisiin kaikenlaisia pikkujuttuja, terassikausi on jo tosi lähellä, lumet sulaa pois ja sitä odotellessa keltaiset kumpparit saavat olla käytössä joka päivä :)

On kevät kyllä kiva! :)

Enemmän post.

2011-02-14T09:15:00.000-08:00

Lisäjuttuja perioperatiivisesta harkkajaksosta tulee nyt vähän enemmän post.

Viisi viikkoa hujahti ihan yhdessä hetkessä! Viisi viikkoa Savonlinnassa, leikkaussaliympäristössä, toisten nurkissa, poissa kotoa ja koulustakin. Koulu siis alkoi tänään, mutta ehdottomasti tahdon palata vielä taaksepäin ja kertoa jotain leikkaussaliharkasta.

Savonlinnan keskussairaalassa on yksi leikkausyksikkö, jossa on kymmenen salia. Sairaalassa leikataan muutamia poikkeuksia (esim. sydänleikkaukset) lukuun ottamatta kaikkien erikoisalojen leikkauksia. Pääsin siis tutustumaan todella laajasti leikkaussalimaailmaan. Lähes kaikilta erikoisaloilta näin leikkauksia, mikä mielestäni oli huomattavasti paljon tärkeämpää kuin itse tekeminen. Tottakai tekemällä oppii ja paljon pääsin tekemäänkin, mutta viisi viikkoa menee suurelta osin tutustuessa, koska eihän meitä olla työhön perehdyttämässä.

Ja todellakin pääsin sektioihin. Yhteensä kuuteen! Yhdessä olin jopa mukana assistenttina. Se oli aivan ehdottomasti koko tähänastisten opiskeluitteni kohokohta. Ensimmäistä kertaa olen jo niin lähellä sitä, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä.

Vai haluanko sittenkään?

Yhden ainoan kerran on ajatus käynyt mielessäni, juurikin menneen harkan aikana. Haluanko sittenkään kätilöksi tai ylipäätään hoitoalalle? Ajatus meni nopeasti ohi (onneksi!) ja sektioihin pääseminen palautti innon hoitoalaa kohtaan. Mutta onko se välttämättä kätilön ammatti, mitä haluan harjoittaa tulevaisuudessa, sit en voi tietää vielä.

Viimeisellä harkkaviikolla tulin piipahtamaan Kuopiossa KYS:n ja Savonia AMK:n järjestämän kätilö leikkaushoitajana hätäsektiossa-koulutukseen. Kurssi alkaa varsinaisesti meillä myöhemmin, mutta aloitusseminaarin kävimme jo nyt. Minun osaltani sattui kyllä hyvään saumaan, olenhan juuri päässyt sektioihin ja nyt sain näkemääni yhdistettyä teoriatietoa.

Sain harkasta hyvät arvostelut ja erityisin tyytyväinen olin rakentavasta palautteesta. Sitä jotenkin kaipaa enemmän kuin hehkutuksia, jatkossakin. Mukavaa oli, mutta kouluunkin on kiva palata taas. Normaali koulussa istuminen on huomattavasti rennompaa (eli voi vähän torkkua...) kuin harkan tekeminen. Leikkuriharkka oli fyysisestikin raskas, koska niin paljon tuli seisottua paikallaan päivän aikana. Parhaimmillaan tai siis pahimmillaan seisoin lähes paikallani yli seitsemän tuntia työpäivästä. Selkä ei tykännyt harkasta, eikä niska-hartiaseutu sen paremmin.

Ystävänpäivän kunniaksi kävin ensimmäistä kertaa elämässäni luovuttamassa verta. Piikkikammo on todellakin tipotiessään ja näin minusta tulee säännöllinen verenluovuttaja.

Ihanaa ystävänpäivää! <3

SKS

2011-01-12T07:15:00.000-08:00

... eli Savonlinnan keskussairaala. Täällä sitä ollaan Savonlinnassa ja arkisin 7.30-15.30 ihan siellä sairaalassakin.

Takana on nyt kolme päivää SKS:n leikkausyksikössä. Ensimmäinen päivä meni ihmetellessä ja tutustuessa paikkoihin ja perusasioihin. Tutustuminen jatkuu varmasti koko harkan ajan. Toisena päivänä olin instrumenttihoitajan mukana gynen salissa. Lähinnä vain seurailin leikkausta, koska tarkoituksena on aloittaa harkkajakso anestesiahoitajan mukana. Tänään, kolmantena päivänä olin sitten anepuolella korva-, nenä- ja kurkku-salissa. Nopeita lasten leikkauksia (ja anestesioita), joten anestesiahoitajalla ei ollut oikein aikaa esitellä ja neuvoa laitteiden käyttöä ja muita anestesiahoitajan vastuualueeseen kuuluvia hommia. Toisaalta siis "huono" päivä aloittaa harkka kunnolla. En kuitenkaan ollut siitä harmissani. Tein pikkujuttuja apuna.

Yritin tänään ja yritän varmasti jatkossakin seurailla paljon eri hoitajien tyylejä tehdä töitä. Sitten kerään parhaita paloja kaikkien tyyleistä ja tavoista tehdä töitä. Minusta sitten tuleekin mahtava hoitaja :)

Erittäin hyvä puoli juuri tämän harkan tekemiseen Savonlinnassa on se, ettei täällä ole omia kätilöopiskelijoita, kuten Kuopiossa. Ja saan valita minua kiinnostavia aloja, joihin meidät ohjaajani kanssa voidaan sijoittaa. Tietenkin toivon mahdollisimman paljon gynekologian leikkauksia, mutta myös monet monet muut kiinnostavat. Eli siis mahtavaa on monipuolisuus.

Mutta aivan pakko mainita, koska en meinaa housuissani pysyä: pääsen mukaan sektioon (jos kaikki menee hyvin, minun kannalta hyvin)! :) :) :) Toivottavasti useampaankin kuin yhteen.

Sairas minä osa 2

2011-01-03T13:04:00.000-08:00

No ei tässä edelleenkään mikään sen kummoisempi tauti ole iskenyt kuin flunssa. Olettaisin.

Nenä vuotaa, olo on tukkoinen, kolottaa ja särkee vähän joka paikkaa, aivastuttaa jatkuvasti ja sairaat on fiiliksetkin. Voi kun vois tehdä viimeset työpäivät normaalisti ja kunpa harkankin pystyis alottaa ihan ajallaan. Joudutaan nimittäin ihan tunti tunnista korvaamaan, jos joutuu harkasta olemaan pois. On sitten syy mikä tahansa.

Takaisin flunssaani nyt kuitenkin. Ostin tänään Sarvikuonon! Jo pitkään se on poltattanut mielessä ja vihdoin sain sen ostettua. Sarvikuonosta, eli nenän huuhtelukannusta tulee varmasti paras ystäväni, jos se toimii niin kuin ajattelisin. Itse ostin kyseisen värkin ehkäisemään ja hoitamaan poskiontelotulehduksia. Moniin muihinkin vaivoihin sen kerrotaan auttavan, mm. astmaan.

Ensikokeiluni: Olin etukäteen varma, että todennäköisesti hukun: enhän mä osaa edes sukeltaa ilman, että pidän nenästä kiinni. Nyt pitäisi ihan itse kaataa vettä toiseen sieraimeen ja valutella sitä toisesta ulos. Sekottelin suolat kädenlämpöiseen veteen ja aloitin. Seurasin ohjeita tarkasti ja infosin äitiä, että jos en jonkin ajan päästä tule kylppäristä pois, niin kannattaa tulla katsomaan, mikä on tilanne (toisin sanoen: pelastamaan).

Aloitin. Kannu toiseen sieraimeen, pää kallelleen ja vähän eteenpäin. Nenään meni vettä! Korva meni lukkoon. Ei kuitenkaan nenässä samaa kirvelyä kuin jos uidessa menee nenään vettä. Ja niin alkoi toisesta sieraimesta hiljalleen lämmin vesi valua pois. Keskityin aktiivisesti hengittämään suun kautta (nenän kauttahan ei voi hengittää, yllätys yllätys). Puolet vedestä toiseen sieraimeen ja puolet toiseen. Lopputulos oli mukava. Tukkoisuus hävisi hetkeksi. Ensimmäisen kerran jälkeen en osaa vielä sanoa, auttaako tämä kunnolla. Usko siniseen Sarvikuonooni on kova!

P.S. Rakastan AloeVera-nenäliinoja. Pelastus!

Sairas minä.

2010-12-09T10:52:00.000-08:00

Ei ole iskenyt flunssa, eikä mahatauti (vielä).

Muistelin tässä sitä, kun olin joskus aivan varma, että minulla on aivokasvain, rintasyöpä tai jokin muu vakava sairaus.

Jos janottaa tai joutuu käymään useammin vessassa, diagnosoin hyvinkin nopeasti itselläni diabeteksen.

Haimasyöpä on syöpä vaarallisimmasta päästä. Osittain siksi, että se todetaan yleensä hyvin myöhään oireettomuutensa vuoksi. Silloin on jo usein liian myöhäistä. Entä jos minulla onkin se, kun ei ole oireita?

Onneksi unohdan "sairauteni" todella nopeasti. Ja enhän minä ihan oikeasti usko, että minulla näitä kuvittelemiani sairauksia on.

Mutta entä jos...

Ei pitäisi luottaa siihen, että eihän se minun kohdalleni satu.

Me kaikki olemme juuri niitä minuja, jolle ei koskaan tapahdu mitään pahaa.

1917

2010-12-07T11:34:00.000-08:00

Eilen oli kuudes joulukuuta.

Suomi itsenäistyi 93 vuotta sitten, vuonna 1917.

Samana vuonna on perustettu Pohjois-Savon kätilöyhdistys.

http://www.suomenkatiloliitto.fi/

Väkivallan hallintaa ja pari piikkiä

2010-12-02T14:19:00.000-08:00

Minut ja viikonlopun vieton erottaa enää kolmisen tuntia Avekki-koulutusta, eli väkivallan hallintaa ja ennaltaehkäisyä. Kurssi on mielenkiintoinen. Kirjalliset tehtävät vähän pöhelöitä ja opettaja vaati, että omassa tekstissä on lähes kaikki diojen asiat (ja diojen tunnelma?!) huomioitu. Yleensä vaaditaan vähän omaa ajattelua. Vähän hämmentävää siksi. Noh, käytännön harjoittelutunnit ovat kivoja.

Viime tunnilla harjoiteltiin maassa rajoittamista. Melkosen kätevää, sanoisinko. Ei muuta, kun kaksi rojahtaa rajoitettavat olkapäiden "päälle", yksi rajoittaa jalkoja ja neljäs sitten pitää päätä paikallaan tarpeen mukaan. Hauskahan noita on harjoitella, mutta tuleekohan ihan noin kuitenkaan toimittua tositilanteessa?

Otin kausi-influenssarokotteen ennen edellisiä Avekki-tunteja ja kipeä olkavarsi sitten rajoittikin vähän harjoittelua. Onneksi kaverit olivat hellävaraisia :P Viime vuonna pohdin jonkin aikaa, mitä teen sikapiikin kanssa ja lopulta päädyin sen ottamaan, ettei sitten minulta harkassa evätä mitään mielenkiintoisia juttuja sen takia, etten ole rokotetta ottanut. Eipä kukaan missään vaiheessa kysellyt, olenko piikitetty vai en.

Kausi-influenssarokotetta, joka muuten sisältää possupiikin, annettiin meidän koululla vain riskiryhmiin kuuluville ja tiettyihin harkkapaikkoihin meneville. Ylimääräisiä sitten tuikkivat vähän kenelle sattuu. Ja minä sitten satuin olemaan yksi niistä. Tosin ilmeisesti Kiinaan meno vaikutti myös ja terveydenhoitaja suositteli rokotetta kyllä. Vai olisikohan tylsyys terkkarille iskenyt, kun ketään ei silloin ollut jonossa? ;)

Kiinan vaihtoa varten olen tässä vaiheessa ottanut B-hepatiitista kaksi ensimmäistä osaa, Tetanusta tehostettu, kun muutenkin pitäisi heti ensi vuoden puolella. A-hepatiittirokotteen olen ottanut jo muutamia vuosia sitten. Lavantautia vastaan olla myös suojautumista mietitty, mutta sitä tässä kerkiää vielä pohtia. Mencevax-resepti (aivokalvontulehdus) odottelee hyllyssä.

Juttuja syksystäni

2010-11-29T12:19:00.000-08:00

Sinne se hujahti, syksy, ja talvi tuli.

Syksy on ollut äärimmäisen rankka. Kaksi harkkajaksoa takana päin. Ensin kirurginen vuodeosastoharkka KYS:llä naistentaudeilla. Ensimmäinen kosketukseni kätilön työhön. Olisin ehkä kuvitellut suurempaa innostusta, tai ainakin alkuun innostukseni oli korkealla, mutta ihan NIIN suuresti ei naistentautien osasto säväyttänyt. Kiva harkkapaikkana kuitenkin ja opettavainen. Ja ehdottomasti mielenkiintoinen. Ehkä omat odotukset oli niin korkealla, ettei sitten ymmärtänytkään hyvän päälle...

Sisätautien harkan tein Mikkelin keskussairaalassa osastolla 34. Ennakko-odotukset sisätautien harkkaa kohtaan oli melko matalalla; en oikein odottanut mitään, enkä kovin innoissani mennyt harkkailemaan. No, suurinpiirtein 100km/päivä noin viitenä päivänä viikossa viiden viikon ajan ei todellakaan turhan takia. Opin paljon! Suurimpana oppimiskohteena lääkkeet ja lääkehoito. Aiemmin en ole kovinkaan paljon lääkkeitä jakanut ja siten en ole ollut lääkkeiden kanssa muutenkaan tekemisissä. Nyt olen melko paljonkin. Ohjaaja Mikkelissä oli kiva ja osasto muutenkin mukava paikka.

Nyt muutama viikko kulutettu taas Savonian Sairaalakadun penkkejä ja TEHTY TEHTÄVIÄ. Tenttejä ei ole ollut, mutta tehtäviä senkin edestä (onneksi ei ole lukemista kovin paljon ollutkaan, kun Mikkelistä nappasin varmaan stressin takia mukaani elohiiren, joka ilmeisesti teki pesän silmäni alaluomelle ja jumputteli siinä kolmisen viikkoa taukoamatta. Voitte kuvitella, miten sellainen jatkuva elohiiri _hieman_ haittaa mm. lukemista). Jotenkin vahingossa jossakin vaiheessa syksyä kävin kuuntelemassa lasten- ja nuorisopsykiatrian luentoja ja tentin sen lääketieteellisen sitten alta pois. Aikuispsykiatriaan en ehtinyt, joten ajattelin keväällä ehtiä niille luennoille. Eipä tule onnistumaan. Harkassa. Päätin sitten, että tentin senkin sitten vielä ennen joulua pelkillä luentomatskuilla, ilman luentoja tai kirjaa. Toivotaan parasta.

Niin, ne tehtävät. Tutkimussuunnitelmaa (ei vielä oppariin) ja muita terveysalan tutkimukseen ja kehitykseen liittyviä tehtäviä, Avekki-tehtäviä, hoitotyön historia, filosofia ja etiikka-juttuja, tietotekniikan juttuja tutkimukseen liittyen, sitten sen kurssin, jonka nimeä en koskaan muista (oikeesti, en vaan muista :D) tehtäviä. Ja jonkin verran muitakin. Osa yksin, osa kaksin ja osa ryhmässä. Siinä on ollut sumplimista.

Humakissa opiskellessani kävin viiden op:n kurssin monikielisyyttä ja -kulttuurisuutta, joten sain kulttuurisen hoitotyön (1,5op) hyväksilukuun tekemällä naisten ympärileikkausta käsittelevästä tutkimusartikkelista referaatin. Pitkästä aikaa oli melko hankalaa lukea englantia ja referaattia teinkin pari päivää. Onpahan edes yksi kurssi pois ensi syksyltä ja Shanghain vaihdon ajalta.

Jouluksi töihin kotipaikkakuntani terveyskeskukseen :) Ja joulun jälkeen leikkuriharkkaan Savonlinnaan. Savonlinnasta ja Shanghaista lisää tuonnempana.

Kauppakadun Improbatur 2010

2010-09-23T04:28:00.000-07:00

Eihän nyt koko vuoden suurinta opiskelijajuhlaa voi jättää väliin pienen sairastelun vuoksi. Eli tiistaina oli suunnattava talsimaan Kauppakatua ees taas sateessa. Tiistaina (kunnon koululaisen tavoin :D) jätin menemättä kouluun, että jaksaa illalla improilla. Ja hyvinhän tuota jaksoi!

Keskiviikko oli onneksi muutenkin vapaa ja tänään torstaina aion mennä vain illaksi psykiatrian luennoille. Jotain olen kuitenkin saanut aikaiseksi sairastelun aikana lepäämisen ja telkkarin katselun ohella. Englannin opettajalle viestiä hyväksilukujutuista, perioperatiivisen harkan ohjaavalle opettajalle viestiä mahdollisuudesta tehdä leikkuriharkka Savonlinnassa.

Viikon päästä otan suunnaksi taas kotikunnan/Mikkelin ja lähden tekemään sisuksien harkkaa. Viisi viikkoa hujahtaa siellä ja palaankin Kuopioon vasta marraskuussa. Sittenhän on jo melkein joulu!

http://www.kauppakadunimpro.net/

Shanghai 2011

2010-09-20T12:41:00.000-07:00

Askelta lähempänä ollaan taas vaihtoonlähtöä. Aiemmin olen kai lupaillut kirjoitella vaihtosuunnitelmistani. Tänään en siihen kykene, kun olen mennyt nappaamaan itselleni flunssan ja kuumekin taitaa nousta.

Kuitenkin, tänään kävimme juttelemassa taas kerran kv-vastaavan kanssa ja varmaa pitäisi olla, että Fudanin yliopisto ja lastensairaala saa kolme innokasta suomalaista kätilöopiskelijaa oppiinsa syksyllä 2011.

Nyt saa jo vähän innostua!

Ainiin, harkkakin loppui.

Rullaa

2010-08-29T13:06:00.000-07:00

Kaksi viikkoa mennyt, kolme edessä. Aika ihanaa. Tein heti alkuunsa 11 päivän putken, sisältäen kaksi yövuoroa, jotka eivät edes olleet peräkkäin. Kerta näihin vuoroihin nyt mentiin, niin ensi viikolla olisi viisi päivää ja viikonloppu vapaa. Heti maanantaina päätin tehdä muutaman ylimääräisen tunnin, että saisin harkan loppuun yhden ylimääräisen vapaa.

Kirran lääketieteelliseen tenttiin olen saanut kirjan, mutta lukeminen ei ole oikein onnistunut. Miten onkaan niin vaikeaa yrittää lukea nyt, kun ei edes muita kouluhommia olisi. Keväällähän jätin kirran lääkit suosiolla pois ihan oman väsymyksen vuoksi. Nyt syksyllä ne olisi hyvä tenttiä pois alta, kun ei muuta todellakaan ole.

Sitten ihan muihin asioihin:

Huusin itselleni huuto.netistä Lennart Nilssonin Syntyy uusi ihminen-kirjan. Se on vanha painos, vuodelta 1990 muistaakseni. Hyviä kuvia kuitenkin ja muutenkin mielenkiintoisen oloinen kirja. Kamalasti muita kivoja juttuja odottelee huutoani huuto.netissä :) Katsellaan...

Vaihtosuunnitelmat ovat edenneet vain sen verran, että ottavat kyllä kolme opiskelijaa Shanghaihin ensi syksyksi. Saa nyt nähdä, lukeudunko itse niihin kolmeen ja toteutuuko koko homma ylipäätään ollenkaan. Toivotaan! Muutaman viikon päästä keskustelemaan vaihtohommista ja eiköhän sitten suunnitelmat ala selkiytyä.

Eli näin hommat rullailee tällä hetkellä.

Harkkaa!

2010-08-16T09:15:00.000-07:00

Huhuuh. Kirran vuodeosastoharkka alkoi. Naistentautien vuodeosasto kohteena. Ensimmäinen päivä meni työvuoroja kaikille meille kolmelle harkkalaiselle suunnitellessa ja vähän osastoon tutustuessa. Rapsalle pääsimme osallistumaan. Heti huomasi osastokohtaisen kielen, jota on todellakin alettava opettelemaan. Lääketieteellisiä termejä raportti täynnä. Onneksi naistentautien lääketieteelliset luettu. Ehkä pitäisi hieman kertailla.

Kaikki on niin erilaista kuin kesätöissä. Toisaalta paljon "nuorempaa", mutta toisaalta tilat ovat jotenkin vanhanoloiset ja paikka vaikuttaa ihmeelliseltä. Ennen harkan alkua odotin innolla, eilen tosin jännitin ihan tärinöissäni harkan alkua. Tänään alkoi kunnon ahdistus. Ihan kaikesta. KYS vaikuttaa melkoiselta sokkelolta. Melkein kartan tarvitsisi, että ulos löytää. Tai kyllähän ulos löytää, mutta löytääkö sisällä oikeisiin paikkoihin. No, ehkäpä saan luotua muille hauskoja työpäiviä, kun myöhästelen harva se päivä töistä eksyessäni käytäville ja joku joutuu tulla etsimään minua. Toivottavasti löytävät joka kerta...

Luulisin ahdistuksen menevän ohi. Menihän se ensimmäisessäkin harkassa. En toisaalta edes ymmärrä, mistä ahdistus johtuu. Tänään ei vielä edes päästy tekemään mitään, mitä pitäisi stressata. Ehkä tämä tietämättömyys ahdistaa. No, lähtötasokuvauksen ja harkan tavoitteita sain rustailtua ja lähetetty ohjaavalle opettajalle ja toiselle harkkaohjaajistani. Tähän harkkaan ei kuulu mitään suurta kirjallista tehtävää (eihän?!), mutta seminaaripäivää varten on keräiltävä tietoja infektioiden torjunnasta ja... no, jostakin muustakin asiasta.

Työvuorojen järjestely oli muuten homma ihan isolla H:lla. Vuorot jomman kumman harkkaohjaajan työvuorojen mukaan, ei paljon päällekkäisiä vuoroja meille kaikille kolmelle, ei liikaa yövuoroja ja vapaita pitäisi olla. Siinä sitä sitten söhlättiin, että saatiin kaikkien luentojen, seminaarien ja muitten jutskujen kanssa vuorot suurin piirtein reilaan. Luennot harkan aikana on kyllä viimeinen temppu! Pätkittäisiä päiviä ja viidessä viikossa pitäisi kuitenkin saada yhteensä 185 tuntia (sisältäen perehdytyksen ja neljän tunnin seminaarin) kokoon.

Tässä hieman osviittaa kaikille KYS:n rakennuksista:

Karttakuvan löytää Pohjois-Savon sairaahhoitopiirin sivuilta, tarkalleen ottaen osoitteesta:

http://www.psshp.fi/index.asp?tz=-3

Kolme viimeistä

2010-08-03T11:55:00.000-07:00

Perjantaihin asti olen töissä, eli jäljellä on vielä tai enää, kuinka vain tahtoo asian ajatella, kolme aamuvuoroa. Sen jälkeen pidän loman, joka käsittää siis töiden loppumisen ja koulun alkamisen välille jäävät ruhtinaalliset neljä päivää. Parin viikon loma olisi varmasti ollut aika paikallaan, kun se harkkakin alkaa melko heti, mutta näin tänä vuonna. Eipä jää aikaa laiskotteluun ;)

Kirran lääketieteelliseen tenttiin kävin tänään kirjaa varailemassa. Ihan kuin alkaisi jo kulman takaa pieni stressipeikko kurkkia. Keväällähän siis jätin kirran täysin lukematta ja kävin vain kurkistamassa tentin. Suunnitelmana silloin tenttiä syksyllä sitten pois alta, jos ja kun eivät mene läpi. No, eivät menneet ja nyt alkaa olla aika ruveta lukuhommiin pikkuhiljaa. Milloinhan siihen uusintaan pitäisi ilmottautua...

Tänään on ollut niska ja hartiat niin jumissa, että koko päivän särkenyt päätä useista särkylääkkeistä huolimatta. Huono olokin on vaivannut ja luulisin syynä olevan juurikin tämä jumitila. Toivottavasti huomenna olisi parempi olo, niin pystyisi nauttimaan näistä viimeisistä päivistä töissä. Seuraavan kerran kunnolla töihin sitten ensi kesänä. Tai ehkäpä jopa jouluna, jos jotain hommaa täältä kotikunnasta irtoaisi.

Nyt suurin huolenaiheeni on: mitä leivon töihin, kun nyt siellä perjantaina lopetan? ;)

Miksi juuri...

2010-07-29T12:55:00.000-07:00

...kätilöksi?

Siihen kysymykseen olen tämän kesänkin aikana vastannu moneen kertaan. Ihmisiä kiinnostaa tämä erikoinen, omituinen ja vähän outokin, mutta niin ihana ammatti. Osaa tosin on kysellyt lähinnä siksi, että on kummalista, kun kätilöopiskelija pyörii vanhusten kanssa. No, opiskeluaikana ei kyllä kamalan ihmeellistä ole, jos jokunen kätilöopiskelijakin "erehtyy" hankkimaan rahaa hoitoalan hommiin.

Palaan kysymykseen. En osaa yksiselitteisesti vastata.

Haave. Toive. Unelma.

Kutsumuskin ehkä...

Kyllä, ehdottomasti myös kutsumus!

Vauvat, äidit, perheet.

Monipuolisuus kuitenkin, vaikka pyöritään kohtuullisen kapealla alueella. (Unohtaen tosiasian, että minusta tulee myös sairaanhoitaja, jolloin alue laajenee jättimäiseksi.)

Naiset. Ja naistentaudit.

Elämän jatkuvuus, ihanuus ja raadollisuus. Tunteiden sekamelskat.

Vuorotyö (?) (Tahtoisin kuitenkin opettajien "etuisuuksista" kesäloman ;))Kuvittelisin, että tykkään tehdä yövuoroja.

Kaikkinaan se homma vain kiinnostaa. Pari kertaa jotakin kätilösarjaa seuratessa, havahduin siihen kauheuteen (opiskellessani viittomakieltä), etten ehkä koskaan tule pääsemään synnytykseen. Siis jonkun muun synnytykseen, auttamaan. Se oli ihmeellisen ahdistava tunne. Nyt ei sitä tunnetta ole, kun TIEDÄN pääseväni synnytykseen. Siis moniin synnytyksiin. Tuhansiin synnytyksiin! Toivottavasti myös muutamaan omaan :)

Syksy alkaa jo hiippailla lähemmäs. Tai minun syksyni ainakin. 11.8 alkaa minun syksyni KYS-infolla ja seuraavan viikon maanantaina alkaa harkka. Naistentaudit. Odotan, odotan, odotan!

Jännitän, jännitän, jännitän! Täytyy opetella uuteen paikkaan, uusiin työkavereihin, harkkaohjaajaan, koko jättiläissairaalaan (naureskelin vetäväni maalarinteipillä lattiaan omia "tienviittoja" niiden oikeiden "seuraa mustaa viivaa labraan"-ohjeistuksien oheen, että löydän oikeisiin paikkoihin :D) ja ennen kaikkea täytyy taas opetella opiskelemaan kesän jälkeen. Ja haalimaan tietoa niin, että tosiaan minusta sitten joskus tulee oikein superkätilö.

Se tiedon haaliminen jännittää kyllä eniten. Kesän aikana olen seuraillut paria hetken päästä valmistuvaa sh:ta ja heidän taitojaan ja tietojaa. Olen niiiiiin alussa vasta ja tiedän niiiiiiin vähän kaikesta. Syksyn aikana on pakko ruveta paneutumaan lääkehoitoon (yleisimpiin lääkkeisiin!) ihan kunnolla ja yleisimpiin vaivoihin ja sairauksiin.

Noh, näistä stressataan vasta sitten, KUN se syksy alkaa ;)

Hiki-postaus

2010-07-15T09:55:00.000-07:00

Minussa on puro, se lähtee jostain otsan tienoilta ja jatkuu ihan lähes varpaisiin saakka. Se on ihan puhdasta hikeä. Syynä helteet ja olemattomat ilmastointi laitteet terveyskeskuksessa. Näistäpä mainitsin jo. Mikäs siinä, jos lomalla olisi. Töissä oleminen on tuskaa.

"Te ette tiedä kuumuudesta mitään!" sanoin, kun eilen tulin iltavuorosta. Kymmenen tunnin hikoileminen vaatii veronsa. Ja illan ratoksi vielä ampiainenkin pisti, ihan lensi suoraa olkapäälle ja pisti. Onneksi pääsi uimaan.

Juomista on mennyt, mutta vessassa ei tarvitse käydä. Heikottaa, pyörryttää, oksettaa. Nopeasti eilen yritin syöttää seisaaltaan. Virhe. Seinästä oli pakko ottaa tukea, kun ei meinannut enää huojumatta pysyä pystyssä.

Tänään töissä oli myös KUUMA. Mutta oli myös ihan mukava päivä. Aika kului kylläkin hitaasti ja mielessä loiskui edes pikkuisen virkistävä järvivesi.

Vitsiä saadaan heitettyä kuumuudesta.

"Sähän tulet niin freshinä töihin", sanoin työkaverille, jolla niska märkänä hiestä jo töihin tullessa.

Itsellemme ollaan tippaa suunniteltu. Yli 28 asteen lämmössä pitäisi pitää kerran tunnissa 10 minuutin tauko. Tipan kanssa työ olisi tehokasta, kun ei taukoja tarvittaisi ollenkaan, edes niitä perustaukoja. (Ei noita kerran tuntiin taukoja olla kyllä pidetty ollenkaan. Jos juoda tarvitsee, niin minä ainakin juon silloin, siinä juostessa.)

Kesän aikana on tullut paljon uusia asioita. Sellaisia, joista en ole koskaan kuullutkaan tai koskaan käytännössä nähnyt. Luulen, että kesän jälkeen harkan aloittaminen on helpompaa, kun on kesältä jo hoitohommat muistissa. Sanoisin, että perushoitotyö alkaa olla melko hanskassa :) Ja tunnen olevani oikealla alalla - hoitoalalla!

12-22

2010-07-14T00:59:00.000-07:00

Hoh. Rakastan kesää ja näitä helteitä. Se, mitä en rakasta, on tällaiset kelit silloin, kun pitää lähteä töihin. Ja töissä tänään vierähtääkin kymmenen tuntia. Hoh tosiaan.

Joku voisi ajatella, että töissähän on tällaisella kelillä ihan kivaa, kun on ilmastoinnit ja muut. Noh, on kyllä, vaan ei tulosta. Lämmintä n.25 astetta, pahimmillaan kansliassa 32. Ja ilma ei kierrä. Näin kahden kivan vapaapäivän jälkeen on ihan tuskaa mennä töihin. Missä on motivaatio tätä hommaa kohtaan? Se on niin kadonnut.

Vaikka kesätyönä tästä vuodeosastohommasta (eli vanhusten kanssa toimimisesta) tykkään, niin en tätä ihan työkseni tekisi, ainakaan ihan loppuelämääni. Jos olisin vanhustyöhön päättänyt suuntautua (siis jos "pelkäksi" sh:ksi opiskelisin), nii vaihto tapahtuisi hyvin pian. Mitään ei ole vanhuksia vastaan, mutta en koe tätä kovin omakseni. Vai olisikohan syy sitten työkavereissa ennemminkin kuin itse työssä?

Työporukka osasto kakkosella on ihan hyvä, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Välillä on tosi hauskaa ja välillä hermot melkein paukahtaa poikki.

Syksystä olen sen verran tietoinen, että 11.8 on joku infotunti koskien harkka varmastikin ja saman viikon perjantaina on täysi koulupäivä. 16.8 aloitan kirran harkan KYSillä naistentaudeilla. Melkein jo itkettää, että kesä on jo näin pitkällä...

Väsymystä

2010-07-10T12:39:00.000-07:00

Mä oon kesä"lomalla" koulusta on olen ihan superväsynyt. Eilen nukuin neljän tunnin päikkärit. Nyt kello lähentelee jo yhtätoista ja vieläkin kukun hereillä. Tulin siis töistä tässä tunti sitten suurin piirtein. Ja ei muuta kuin aamuun taas. Sitten olis kaks ihanaa vapaapäivää, jotka todellakin aion vaan löhötä auringossa ja leffoja katsellen. IHANAA!

Sanoisinko, että aika turha postaus. Mä todella yritän kirjotella noista kesätyöhommista joskus tosi kunnolla :)

Terminaalivaiheita ja omia toiveita

2010-06-11T08:45:00.000-07:00

Ääneen pohdin äidille tässä yhtenä päivänä, että miten ei töissä kohtaamani terminaalivaiheen potilaat silleen suuremmin säväytä. En osaa tätä ajatustani selittää järkevästi, että kaikki ymmärtäisivät, mitä tarkoitan. Kuitenkin sitä tässä yritän hakea, etten ole mitenkään järkyttynyt, vaikka joistakin potilaista tiedän, ettei elinaika ole laskettavissa enää kuukausissa, kun ei ehkä edes viikoissa. Pientä haikeutta on ilmassa, mutta muuten teen työt niin kuin muidenkin potilaiden kohdalla.

On toisaalta kauhean ahdistavaa, ettei pysty auttamaan niin paljon kuin haluaisi. Pyrin olemaan mahdollisimman rauhallinen, iloinen ja auttava. Siinä määrissä kuin pystyn. Monesti olen ajatellut, miten tahtoisin itseäni kohdeltavan, jos olisin samassa tilanteessa tai miten toivoisin omia isovanhempiani tai vanhempiani kohdeltavan. Kyllä minä tahtoisin, että joku hetkeksi rauhoittuisi viereen ja pitäisi kädestä kiinni tai vaikka silittäisi hiuksia. Ennen kaikkea tahtoisin, että minua hoidettaisiin samoin kuin ennenkin. Ei ajateltaisi, että kohtahan tuo tuosta jo kupsahtaa. Enkä tahtoisi olla yksin.

Osastolla työskennellessä välillä harmittaa paljonkin, ettei ehdi jäädä juttelemaan potilaan luokse, vaan pitää kiitää jo seuraavaan hommaan. Siitäkin minä tykkäisin, jos joutuisin makaamaan vuoteessa kuolemaa odottaen.

Joku hoitotyön opiskelija kirjoitti blogissaan joskus, miten hän toivoisi itseään kohdeltavan vanhana, jos joutuisi vanhainkotiin tai terveyskeskuksen osastolle. Tässä tulisi minun toiveitani:

Jos dementoidun, eläkää mukana minun "todellisuudessani", mutta tehkää se minun takiani, ei minun kustannuksellani. Toivottakaa minulle kesällä hyvää joulua takaisin, jos minäkin toivotan. Rauhoitelkaa, jos pelkään myöhästyväni töistä tai koulusta.

Jutelkaa minulle, vaikka en näyttäisi ymmärtävän mitään. Ja antakaan minun höpistä, koska olen aina pitänyt puhumisesta.

Tykkään telkkariohjelmista ja musiikista nyt, varmasti vielä myöhemminkin.

Jos mahdollista, ajeluttakaa minua autolla. Nautin autolla ajamisesta, mutta myös kyydissä istumisesta.

Älkää puhuko minusta minun kuulleni siten kuin en olisi paikalla ollenkaan.

Pidän limsasta. Sitä tahdon varmasti juoda vielä vanhanakin. (Ei kuitenkaan sellaista, joka on seissyt pöydälläni jo pitkään. Sen pitää olla kylmää!)

Saan pidettyä teidät, tulevat hoitajani, varmasti kiireisinä. Pyydän sitä jo nyt anteeksi.

Ja huomenna taas töihin!

Äl oo äm aa eli LOMA

2010-05-28T13:40:00.000-07:00

Hupsheijaa niin se vaan meni vuosi taas. Kaksi vuotta amkkilaisena takana, yksi vuosi kätilöopintoja. Jäljellä olisi vielä ainakin kolme ja puoli. Ties vaikka enemmänkin, kun suunnitelmissa olisi vielä tämän jälkeen napata itselleen terkkarin paperit myös. Siitä lisää sitten joskus.

Ja siitä Shanghaistakin sitten lisää, kunhan selviää. Vaihtoon, vaihtoon!

Kuitenkin tärkeintä, että tänään palautin viimeisen tehtävän ja tulin kotipaikkakunnalle viettämään ensin viikon lomaa (+siinä samalla siskon ylppärit) ja sitten 7.6 alkaa työt terveyskeskuksessa. Siitäkin toivottavasti saisin kirjoiteltua enemmän kuin harkkajaksosta silloin joulun jälkeen. Outoa, että jännittää kyllä ihan kamalasti töiden alkaminen...

Torstaina oli kirran ja perioperatiivisen tentit. Meni kai ihan ok.
Psykasta nappasin mummo-tehtävälläni nelosen,
ravitsemustehtävästä sain kehuja.
Anatomia meni läpi reippaasti kakkosella; veikkaamalla voi voittaa!
Näytetutkimukset saattoivat mennä läpi, kliininen fysiologia oli kamala! :/
Kirran lääketieteelliset menee uusintaan syksyllä, ihan varmasti.

Juuri tällä hetkellä opintopisteitä kasassa 50,25. Kyllä nyt kelpaa aloitella loma! :)

Hyvää kesää kaikille!

Tilannekatsaus

2010-05-14T09:33:00.000-07:00

Lääkelaskut 2 ei mennyt läpi. Höpsön virheen tein ja se tentti uusintaan syksyllä. Ei harmita.

AFy3... niin... No arvasin luita ja keksin uusia lihaksia. Katsotaan. Ei harmita.

Sisätautien ryhmätentistä tuli 4 (täysin ryhmäni ansiosta).

Naistentautien lääketieteellinen suoritettu. JES!

Jäljellä vielä Kirra/perioperatiivinen, kirran lääketieteellinen ja kliininen fysiologia/näytetutkimukset.

Niin, viime viikolla otettiin toisiltamme laskimoverinäytteitä. Oli mahtavaa, vaikka opettaja hössöttikin siinä välissä ja esti tekemästä kunnolla itse. Piikkikammo alkaa olla jo ihan ohitettu homma. On tässä nyt niin paljon koulussa tökitty piikeillä ja verta otettu labrassakin.

Yläosattomissa

2010-05-09T08:38:00.000-07:00

Harvemmin sitä koululla tulee puolialastomana heiluttua. Perjantaina nyt sitten koimme senkin. Eli vuorossa EKG:n ottamisen harjoittelu.

Ei muuta ku paidat ja rintsikat pois ja kaveri lätkimään elektrodeja nilkkoihin, ranteisiin ja rintakehälle. Hankalaahan se oli niitä kylkiluiden välejä laskea ja yrittää oikeita kohtia etsiä, mutta loppujen lopuksi se meni kuitenkin ihan hyvin. Eihän ne elektrodit rinnassa heti oikeaan menneet, mutta harjoitus tekee mestarin. Seuraavan kerran sitä sitten harjoitellaankin ihan käytännössä seuraavassa harkassa ehkä.

Periaatteessa tuon tunnin jälkeen meidän pitäisi hallita EKG-käyrien pienimuotoinen tulkinta. Ei meidän varsinaisesti koskaan tarvitse tulkita, mutta täytyy osata katsoa, onko siinä siinä potilaasta tai laitteesta riippuvia virheitä ja kaikkein akuuteimmat ja vakavimmat muutokset täytyy myös osata katsoa. Apua.

Jotenkin tuntuu hurjalta, että tällaisen opetuksen perusteella meistä sitten tulee terveysalan ammattilaisia. HUH. Noinkohan? Tietenkään tässä nyt vielä mitään valmiita olla, vaan harkoissa näitä taitoja sitten parannetaan, mutta kuitenkin.

Aiemmin jo pääsin kavereille toteamaan, että toivottavasti ette koskaan joudu minun intuboimakseni :D

Syksyn harkkapaikoista

2010-05-04T03:11:00.000-07:00

Tässä nyt eletään nopeasti kesän yli ja pohdiskellaan tulevia harkkapaikkoja.

Elikkäs...

Viikot 33-37 vietän KYSillä kirran harkassa naistentautien vuodeosastolla. Ja innoissani odottelen jo tuota harkkaa! Ensikosketus edes vähän siihen suuntaan, mitä tulevaisuudessa tulee tekemään. Juuri tuon harkan takia tentin tässä tänä keväänä naistentautien lääketieteellisen osion. Toivottavasti meni läpi, niin on sitten yksi tentti pois ensi vuodelta(?). Ei se vaikea tentti ollut ja olin melko hyvin lukenutkin siihen. Ensimmäinen tentti, johon oikeasti kiinnosti lukea :)

Sitten välissä taitaa olla pari viikkoa koulua tai loma tai jotain ihmeviikkoja kuitenkin. Sen jälkeen viikot 40-44 muistaakseni menee Mikkelin keskussairaalassa osastolla 34, eli kyseessä siis sisätautien harkka. Onneksi sain tuon Mikkelin paikan, kun KYS oli tehnyt uusia, mahtavia linjauksia ja päättänyt, ettei kätilöitä oteta sisätautien harkkaan. Vaihtoehdot olivat siis vähissä: Harjula, jonne pääsee vain murto-osa meistä tai sitten oman paikkakunnan terveyskeskukseen. Mikkeli kuulostin huomattavasti paremmalta vaihtoehdolta kuin ruveta taistelemaan muiden kanssa kynsin ja hampain Harjulan paikoista tai lähteä pyörimään TK:seen, minne olen kesäksikin menossa töihin. Nej tack. Joten siis MKS kutsuu!

Syksyn aikana sitten varataan perioperatiivisen harkan paikat ja toivottavasti meistä silloin suurin osa saataisiin sijoitettua KYSille.

Uusinta ja muita tenttejä

2010-04-19T12:44:00.000-07:00

Kiirettä pukkaa. Tenttejä tulee joka ovesta ja ikkunasta. Meinaa ahdistus iskeä. Viimeisen kahden kuukauden aikana mulla on ja tulee olemaan yksi viikko ilman tenttiä. Ja vielä ei edes kaikkia tenttejä tiedetä. Tämän takin ensin päädyinkin tekemään psykan tehtävää, mutta kun kuulin tentin olevan helppo, niin taidan sittenkin kallistua tentin tekemiseen.

Sisuksen kakkosen kävin uusimassa tuossa viikko sitten ja nyt tässä yritetään ahkerasti lukea naistentautien lääketieteelliseen tenttiin. Tai siis taidanpa katsoa Perhesiteitä :)

Olenkohan maininnut ensi syksyn harkkapaikoista mitään... No seuraavalla kerralla sitten. Yritän, tosissani yritän kirjoitella tänne useammin.

Kirjoista

2010-03-21T05:33:00.001-07:00

Kirjoja on tullut ostettu ihan kiitettävästi. Aiemmin päätin jo, että kerta tässä nyt unelma-ammattiin opiskellaan, niin kaikki mahdollinen tärkeä kyllä ostetaan.

Elikkäs kuvassa näkyvät kaikki kirjat, jotka olen ostanut.

Iivanainen ja Syväoja: Hoida ja kirjaa

Nurminen: Lääkehoito

Veräjänkorva ym.: Lääkehoito hoitotyössä

IHMINEN Fysiologian ja anatomian työkirja

Leppäluoto: Anatomia ja Fysiologia

Lääkelaskenta

Ylikorkala ja Kauppila: Naistentaudit ja synnytykset

Kauppinen: Sisätautien ytimessä

Holmia ym.: Sisätautien, kirurgisten sairauksien ja syöpätautien hoitotyö

Lääkelaskenta-kirja olen saanut kummitädiltä lainaan. Onneksi edes jotain. Tämän kevään ostosuunnitelmiin kuuluisi vielä perioperatiiviseen hoitotyöhön joku kirja, kirurgian kirja/kirjat ja jos jotain muuta yllättävää tulee niin sitten ne.

Pikaisten laskutoimitusten jälkeen noille kirjoille on kertynyt hintaa n.450-500 euroa. Ei ole halpaa tämä opiskelu...

Paluu tauolta

2010-03-20T12:19:00.000-07:00

Jopas on tökkivää tämä päivitys. Minä kun luulin, että olisin tosi ahkera blogin pitäjä. Toisin kävi. Tosin on jäänyt myös journalin (pidän nettipäiväkirjaa livejournalissa) päivittelytkin tosi vähälle tänä vuonna.

Nyt joudun siis tekemään ajassa hyppäyksen taaksepäin. Harkka meni loppuun asti oikein kivasti. Alkuhankaluuksien jälkeen rupes hommat rullaamaan ja kesäksi pääsenkin taas nauttimaan terveyskeskuksen arjesta, kun nappasin sieltä itselleni kesätyöpaikan :) Monta kertaa harkan aikana huomasin, että olen todellakin oikealla alalla. Tätä minä tahdon tehdä!

Näiden tunteiden vastapainona olikin sitten ne tuntemukset, että enpäs enää koskaan taida palata tänne harkkaan ja koulun voisin lopettaa tältä seisomalta. Tosin niitä tilanteita ei ollut useita ja tuntemuksiin on vaikuttanut myös se, että itsellä on ollut jo valmiiksi huono päivä. JA enhän minä aivan tällaista työtä varmasti ihan työkseni aio tehdä. Mutta mistäpä sen koskaan tietää...

Nyt koulussa ollaan taas oltu jo jonkin aikaa. Sisätautien lääketieteellinen tentti on takana päin, ne molemmat siis, 1 ja 2. Aika arpomista oli, mutta toivottavasti arvailin sitten edes oikein. Tenttiin luin Sisätautien ytimessä melkeinpä kannesta kanteen (jotain pieniä alueita oli jätetty pois ja itse jätin jotain pois).

Kirjat on kyllä kalliita! Siitä sitten ihan oma postaus myöhemmin.

Nyt ollaan koulussa istuttu melko pitkiä päiviä. Rankkuudesta kertoo se, että ilahduin oikein siitä, ettei lukujärjestyksessä ollut yhdellä viikolla kuin 8-16 päiviä ja vaan yksi päivä viiteen asti. Tosin on väleissä ollut sitten niitä lyhyempiäkin päiviä ja satunnaisia vapaitakin, mutta 8-18 päivät ovat kyllä tappoluokkaa.

Tällä hetkellä pyörii SIS-KIR-PEH-kurssi, infektioiden torjunta loppui ihan justiinsa tänään, kun sain viimeiset korvaukset tehtyä, anatomia 3 alkoi tällä viikolla ja terveydenhuollon tietotekniikkaakin löytyis.

Tenttejä on keväälle oikein kivasti. Tein aiemmin oikein listaa ja tältä se sitten näyttäisi:

22.3 Tautioppi
23.3 Kuvantamismenetelmät
31.3 Lääkelaskut I
7.4 PEH-lääkelaskut
21.4 PEH
Naistentaudit (lääk.)
30.4 Sisätaudit ryhmätentti
vko 18 AFy 3
19.4 Kirurgia (lääk)
vko 21 Kirurgia (hoito-osuus)

Ja joka välissä tietysti enemmän tehtäviä kuin ikinä jaksais tehdä.

Sain kirran harkkapaikan KYS:ltä naistentautien osastolta, joten sen takia ajattelin tuo naistentautien lääketieteellisen osion käydä tenttimässä. Olisi sitten jotain pohjia, kun menee syksyllä sitten harkkaan. Ärsyttää vaan, kun on sullottu tuo perioperatiivinen tentti samalla päivälle. Miten sitä muka kumpaakin ehtii oikein lukea? Jos mä sittenkin opiskelen noi leikkaussalihommat vaan Meredith Greyn ja kumppaneiden avulla? ;)

(Hei kertokaahan mulle, jos joku tietäis, että miten tämän blogin saisi levennettyä. Siis, että tämä alue, jossa kirjoitukset julkaistaan olisi leveämpi. Olen melko varma, että jotenkin sen voi tehdä, mutta enpä vaan osaa.) ----> Löysin ohjeet! Nyt tää on kiva :)

Harkka ohi ja uusia suunnitelmissa

2010-02-25T12:32:00.000-08:00

Ihan pikaisesti päivitän, että harkka loppui. (Tästä myöhemmin lisää.)

Nyt uusia harkkajaksoja jo suunnitellaan. Ensi syksylle jo Mikkelin keskussairaalaan varattu sisätautien harkka (KYS on ilmoittanut, ettei ota sisätauteihin kätilöitä harkkaan. KIITOS(!!!) siitä :/) ja kirran harkan olen suunnitellut tekeväni naistentautien osastolla. Kuulostaa ihan älyttömän mielenkiintoiselta ja sitä se varmasti onkin.

Kirjojakin olen tilannut. Tulossa olisi Sisätautien ytimessä ja Sisätautien, kirurgisten sairauksien ja syöpätautien hoitotyö. Hintaa noille pamahti yhteensä n. 125 euroa.

Kevät näyttää ihan täyteen tupatulta jo nyt ja kaikkea en varmasti vielä edes tiedä. Tehtäviä sais tehdä jatkuvalla syötöllä.

Yökkönä.

2010-02-07T06:04:00.001-08:00

Nyt on kaksi harkan yövuoroa takanapäin. Otsikko ei siis ole mikään yök yök-juttu, vaan yöhoitajana toimimista.

Etukäteen ajattelin, että öistä tulee rankkoja, enkä jaksa millään valvoa. Tosin luulin myös, että yön aikana olisi ollut enemmän tekemistä. Valvominen meni siis melko kevyesti ja melko hiljaisiahan nuo yöt olivat. Paljon lueskelin kaikkea vuorojen aikana. Tuskin koskaan tulen lukemaan Tehy-lehteä niin tarkasti ;)

Yön kuvio tuolla terveyskeskuksen vuodeosastolla menee (kai aina?) samalla kaavalla. 21.15 alkaa vuoro raportilla ensin toisella osastolla ja sitten toisella. Kummallakin osastolla on yksi yökkö -joista ainakin toinen on sairaanhoitaja- ja tarpeen vaatiessa tekevät yhteistyötä, mutta periaatteena on tehdä töitä kumpikin omalla osastollaan. Työn tekeminen lähinnä tilanteen valvomista.

Raporttien jälkeen tehdään ensimmäinen kierto, hiljainen kierto. Eli käydään vähän tarkastelemassa nukkumistilannetta. Sitten yhdentoista aikaan pidetään osastojen yhteinen tauko toisessa kahvihuoneessa. Tietenkin kelloihin vastataan silloinkin, kuten muinakin hetkinä yön aikana.

Tauon jälkeen voidaan taas hieman kiertää. Kiertoja yön aikana tehdään tilanteen mukaan. Eli jos on hyvin huonokuntoisia potilaita käydään tilaa tarkistamassa useammin.

Neljän aikaan yöpartio tulee ja yököt pääsevät tekemään kierron pareina. Asentojen muuttamista, vaippojen vaihtoa. Viiden maissa kierretään aamukiertoa lähinnä niiden niiden potilaiden luona, missä on mittauksia. Ensimmäisenä yönäni oli paljon mittailuja: verenpaineita, lämpöjä ja verensokereita. Toisena yönä vain yksi verenpaine.

Aamuvuoro alkaa 7.00, jolloin aamuhoitajat tulevat ja aloitetaan raportti, jossa kerrotaan yön tapahtumista ja mittauksien tulokset. Toisen yön jälkeen pidin raportin (ensimmäisen raporttini koskaan!). Yön raportti koostuu lähinnä tiedoista, että kuka on nukkunut ja kuka ei. Tietenkin kerrotaa, jos on jotain normaalista poikkeavaa tapahtunu tai uusia potilaita tullut. 7.15 loppuu yövuorolaisten vuoro ja suuntana koti ja oma sänky.

Yövuoroista tykkäsin paljon. Huomaa, kuinka osaa jo käsitellä potilaita. Tekemistä ei kuitenkaan ole yhtä paljon kuin päivällä tai ei ainakaan yhtä rutiinimaisia hommia. Tätä lisää!

Yöllä on kuulemma "lupa" rentoutua, lueskella ja tehdä omia juttujaan. Etukäteen ajattelin, että lukea en ainakaan pysty, koska se jos mikä alkaa ihan varmasti nukuttamaan. Toinen on tietysti telkkarin katsominen. Kumpaakin pystyin tekemään, ihme kyllä.

Ihan mielenkiinnosta kyselen mielipiteitänne:
Saako yövuorossa nukkua?
Mitä teette yövuorossa pysyäksenne virkeänä tai edes hereillä?

Napakymppi

2010-02-04T00:15:00.000-08:00

Nyt olen päässyt jo itsekin pistämään. Laittamaan napakympin niinkuin eräs mummo sanoi. Verrattuna siihen ensimmäiseen pistokertaani koulussa tämä meni upeasti. Tosin kyseessä oli vain napapiikki, mutta ylpeä olen silti.

Lääkkeisiinkin olen yrittänyt tehdä parempaa tuttavuutta ja pariin otteeseen olen lääkehuoneessa vieraillutkin. Muutamien potilaiden lääkkeitä jaoin. Se oli hidasta. Ja pikkuisen stressaavaakin, kun pitää olla niin tarkka. Siis tottakai pitää, mutta kunkerralla jaettiin kaikkien potilaiden kaikki päivän lääkkeet, on virheen mahdollisuus melko suuri. Osaan kyllä olla tarpeen vaatiessa tarkka ja jako siltä omalta pieneltä osaltani menikin hyvin.

Luulen, että lääkkeet tulevat vielä aiheuttamaan suurta päänvaivaa tämän koulun aikana. Niitä on niin paljon ja nimet ovat vaikeita ja rinnaikkaisvalmisteita on paljon nykyään ja lääkkeiden kanssa pitää olla tarkka ja ja ja. Onneksi ollaan vasta ensimmäisessä harkassa.

Tänään suuntaan iltavuoroon ja loppuviikko meneekin sitten ensin perjantain aamupätkässä ja sitten vain öitä tehdessä.

Kesätöitä pitäisi ruveta kyselemään pikkuhiljaa.

Kahden viikon saldo

2010-01-24T05:22:00.000-08:00

Kaksi viikkoa on nyt harkkaa takanapäin. Käsiin on pinttynyt vanhusten haju, pää on pyörällä käsidesistä ja kaikkialla haisee nykyään pissa.

Pikkuhiljaa rupeaa hommatkin sujumaan. Enää ei edes pahemmin ahdista mennä tekemään aina uutta päivää. Olisikohan tämä sittenkin hyvä kesätyöpaikka? Täytyy ehkä kysellä jossakin vaiheessa ohjaajalta, mitä mieltä hän on asiasta; pystyisinkö minä tekemään töitä tuolla.

Vaikka ohjaaja onkin mukava, joku mättää silti. Ehkä ei vaan ole mun tyylin ihminen. Joidenkin työkavereiden kanssa huomaa heti, että tullaan juttuun. Sitten tämän oman ohjaajan kanssa tuntuu silti, etten osaa olla oma itseni. Ja välillä tuntuu, etten osaa edes tehdä mitään. Asiat ei ole vaikeita, vaan suurin työ on opetella, milloin tehdään mitäkin ja mistä löytyy kaikki tavarat. On muussakin tietenkin opettelemista, mutta kyllähän jokainen pystyy oppimaan melkein heti, kuinka vaippa vaihdetaan tai potilasta siirrellään vuoteessa, rutiiniksi se sitten tulee ajallaan.

Mitä näiden kahden viikon aikana olen päässyt tekemään ja näkemään? No, ihan perushommia sisältäen pesuja, vaippojen vaihtoa, syöttämistä, asentohoitoa, erilaisia lääkkeitäkin olen päässyt antamaan tai laittamaan (silmätippoja ja -voiteita, nenätippoja, peräruiskeita ja tietenkin per os annettavia lääkkeitä). Olen päässyt katsomaan ja ihan vähän osallistumaan haavahoitoihin, nähnyt PEG-letkun poiston, kanyylin laitonkin näin, samoin korvahuuhtelun.

Omaa potilasta, josta pitää tehdä kirjallinen hoitosuunnitelma, olen miettinyt ohjaajan kanssa, mutta vielä en ole päättänyt. Sellainen potilas, jolla olisi mahdollisuus jonkinasteiseen paranemiseen, olisi mukava. Tuolla on nimittäin potilaita, jotka tuskin koskaan muuttuvat vuodepotilaasta enää paremmaksi. Ja tietenkin pitäisi valita tehtävää varten sellainen potilas, josta minulle olisi hyötyä juuri tämän tehtävän kannalta.

Parin viikon aikana on saanut huomata, kuinka erilaisia vanhuspotilaat ovat muihin nähden. Tai siis eihän tuolla oikeastaan muita kuin vanhuksia olekaan, mutta olettaisin näin. Vanhukset tuovat tunteensa selvemmin esille. Heissäkin tosin on suuriakin eroja. Ja kuinka isoja eroja on potilaiden välillä muutenkin! Jo kaksi lyhyttä viikkoa ehtivät näyttää terveyskeskuksen elämää paljon. Pari kertaa olen melkein itkenyt ihan potilaiden (taikka omaisten) takia. Kuolemahan se on iso varjopuoli tässä työssä. Kivut myös.

Vainajan laittoon en ole päässyt (voiko sanoa päässyt?). Vielä.

Huomenna maanantaina on vapaa ja tiistaina iltaan. Keskiviikkona toivottavasti liikun jumpparin kanssa vähän kuntouttamassa potilaita ja torstaina onkin koululla laboraatiopäivä. Loppuviikko sitten meneekin taas täydessä työssä. Luulen, että ens viikko menee nopeasti, kun on vähän erilaista tekemistä ja sitten ollaankin jo harkan suhteen paremmalla puolella.

1/5

2010-01-18T02:38:00.000-08:00

eli ensimmäinen viikko takana.

En ole aiemmin koskaan tehnyt hoitoalan töitä, enkä ennen tätä vuotta edes opiskellut hoitoalaa, joten harkassa kaikki on uutta. Yritän kertoa jotakin tunnelmia harkan aikana, mutta huomasin jo ensimmäisen päivän jälkeen, että olen melko väsynyt päivän jälkeen, joten kirjoittelu saattaa jäädä vähemmälle. Nyt on kaksi vapaata (tosin viime viikollakin oli jo kolme, että ei tuo harkka niiiin raskaasti kuitenkaan alkanut) ja hetki aikaa kirjoitellakin.

Jännitys laukesi ensimmäisenä päivänä heti, kun astuin sisälle terveyskeskukseen. Minulle esiteltiin paikkoja, annettiin vaatteet ja kerrottiin jotain yleisiä asioita itse terveyskeskuksesta. Tosin silloin tuli niin paljon uutta asiaa kerralla, että unohdin kaiken. Hetken päästä tapasin ohjaavan hoitajani ja pidettiin raportti.

Koska olen tietenkin salassapitovelvollisuuden alainen, en voi kertoa potilaista ollenkaan. Tämä nyt ei ollut mikään uusi asia, mutta joka monessa tilanteessa siitä muistutellaan. Voin kuitenkin kertoa, mitä kaikkea olen päässyt tekemään ja kokemaan.

Olen syöttänyt potilaita ja vaikka syöttäminen on periaatteessa helppoa ja koulussa toistemme syöttäminen meni todella hyvin, on käytäntö täysin eri. Ei potilaiden syöttäminen vaikeaa ole, mutta olen siinä melko hidas. Eiköhän se siitä nopeudu, kun oppii tuntemaan potilaita ja syöttäminen muuttuu rutiiniksi.
Syöttäminen on siitä mukavaa puuhaa, että aika menee nopeasti ja sitä olen voinut tehdä jo heti alusta asti aivan yksin.

Potilaiden kääntelyä olen tehnyt ohjaajan ja muiden hoitajien kanssa. Yksin en kääntelemistä vielä täysin hallitse. Lisää tekniikkaharjoittelua siis ;)

Aamupesuja, suihkuttamista, vähän vaipanvaihtoa, pienoisperäruiskeenkin pääsin laittamaan, avustamista haavahoidossa ja muutenkin haavahoitojen katselemista. Ei kauheasti mitään ihmeellistä, mutta tuotahan tuo työ on, perushommia. Haavahoidot ovat olleet mielenkiintoisia! Toivottavasti pääsen itse osallistumaan enemmänkin haavahoitoihin harkan aikana.

Piikkikammo teki comebackin ja meinasin pyörtyä yhdessä piikkitilanteessa. Ensin meni oikein hyvin ja ajattelin, että kammo on tosiaan jo ohi. Eipä sitten ollutkaan ja kylmä hiki puski pintaan ja alkoi heikottaa. Ei muuta kuin sitte kyykkyyn ja pää polvien väliin ja hetken päästä jatkettiin hommaa. Ja piikkiähän ei edes minulle laitettu ja en suuremminniitä piikkejä edes katsellutkaan.
Myöhemmin tultiin äitin kanssa siihen tulokseen, että olin varmaan syönyt huonosti aiemmin ja siksi alkoi heikottaa. Toivottavasti niin tai sitten minulla on ongelma.

Vaikka harkka on ollut mielenkiintoinen, olen huomannut ettei tämä kyllä sitä työtä ole, mitä haluan tehdä. Aika ääripäätähän tämä kätilön työhön verrattuna on. Mutta jostain se on alotettava ja vuodeosastoharkka on kyllä varmasti paras paikka siihen hommaan.

Tunne, ettei osaa mitään ja on vain koko ajan tiellä on kuulemma ihan yleinen. Itse seuraan ohjaajaa kuin hai laivaa lähes koko ajan ja välillä tuntuu, ettei minusta ole mitään hyötyä. En vain osaa ajatella asiaa niin, että minähän on siellä opiskelemassa hommia ja vasta jossakin vaiheessa pystyn tekemään itsenäisemmin hommia.

Olisi pitänyt aloittaa harkka jo viikkoa aikaisemmin. Harkka alkoi siis vasta 11. päivä ja itse asiassa olisin hyvin voinut aloitella sitä jo edellisellä viikolla. Silleen olisin saanut itselleni lomaviikon harkan jälkeen. Olinpa tyhmä!

HARKKA!

2010-01-10T10:11:00.000-08:00

Huomenna se sitten loppuu. Loma siis ja harkka alkaa. Jännittää ihan kauheasti. Onneksi ollaan kaikki samassa veneessä, tosin eri puolella Suomea meistä ainakin osa.

Entä jos en osaakaan mitään, satutan jotain tai toimin muuten vain tyhmästi? Periaatteessa mitään ihmeellistä ei voi sattua, kun tietenkin mulla on ohjaaja ja teen kaiken sen valvonnan alla ja kyselen tietenkin kaikista asioista, joista en tiedä, mutta kuitenkin. Pelottaa!

Ensimmäisen viikon aikana pitää kirjoitalla lähtötasokuvaus itsestä ja asettaa tavoitteita. Ainakin kerran harkan aikana tulee käytyä Kuopiossa, kun pitää osallistua laboraatiotunneille. Muuten kyllä varmaan melko tiiviisti vietän aikani terveyskeskuksen ihmeellisessä maailmassa.

Haluan oppia oikeesti paljon juttuja ja varmasti opinkin. Tällä hetkellä vaan ei tule mitään juttuja mieleen, kun stressaan käytännön asioita. Ihan kaikkia juttuja. Eiköhän se tästä, kunhan huomenna saadaan harkka käyntiin. Joten siis huomiseen!

Vähän asiaa valintakokeista

2009-12-17T02:23:00.000-08:00

En ole kirjoitellut valintakokeista mitään aloitellessani blogia, koska aloitinhan vasta sitten, kun varmasti tiesin päässeeni kouluun. No mutta tässä tulis nyt vähän infoa Savonian kätilövalintakokeista (saman kokeen tosin tekivät myös sairaanhoitajat, ensihoitajat, joilla on kirjallsen osion lisäksi vielä jotain lihaskuntotestejä, varmaankin terveydenhoitajat ja eivätköhän röntgenhoitajatkin samat testit tehneet).

Huomiona siis, että esim. Metropolian valintakoe perustuu kirjaan, mutta Savoniassa ei ainakaan vielä näin ollut. Eli kannattaa tutkia eri koulujen tilannetta ja korostan, että seuraava selostus koskee Savonian tyyliä.

En ole varma lähtöpistemäärästä, jolla pääsi valintakokeeseen, mutta luulen sen olevan n. 30. Eli lähtöpisteisiin lasketaan (lukio/ylioppilas-pohjaisen osalta) lukion keskiarvo, yo-kirjoitusten osalta äidinkieli, yksi pitkä aine, matikka tai ruotsi ja reaali. Ja tietenkin ensimmäisestä hakutoiveesta tuleva 5 pistettä. Itselläni lähtöpisteet taisivat olla juuri tuo 30 tai 31.

Valintakoepäivä koostui siis kirjallisesta osiosta, psykologin haastattelusta ja ryhmätilanteesta. Kirjallisessa osiossa auditoriossa istui lisäkseni varmastikin n. 200 muuta ihmistä. Ihan jännää sekin. Hain siis toista kertaa Savoniaan, joten tila ja tilanne oli jo tuttu ja mukavaksi yllätykseksi myös koe oli tuttu ;)

Kirjallisessa osiossa oli psykologinen osa, jossa piirreltiin ruudukoihin, kirjoiteltiin lauseille jatkoja, ja mitähän muuta...

Piirrellessä kannattaa muistaa, ettö on hakemassa hoitoalalle, että ei kannata joka kuvaan jotain paholaista piirtää, tosin tuskin lääkärin, sairaalan ja ruiskujenkaan piirtäminen auttaa. Jos ajattelee positiivisesti, niin mieleen tulee positiivisia kuvia. Onko liika positiivisuus sitten kuitenkaan hyvästä? En tiedä.

Lauseiden jatkaminen oli mukava tehtävä. Ja kannattaa miettiä, mitä niihin kirjoittaa, koska ainakin minun kohdallani psykologin haastattelussa psykologi kysyi jonkin kysymyksen liittyen vastauksiini. Alut olivat jotakin tyyliin:
Äitini merkitsee minulle...
Pelkään eniten...
Suurin haaveeni...

Oli meillä myös sarjakuva-tehtävä, jossa piti laittaa kolme sekaisin mennyttä kuvalaatikkoa oikeaan järjestykseen. Kohtia taisi tehtävässä olla lähemmäs 30, joten melko kiirettä pitää pitää. Itselleni tuli kiire, kun pariin kertaan hyppäsin vahingossa joko yhden rivin kuvia yli tai yhden rivin vastauspaperille. Ei muuta kuin pyyhkimään ja katsomaan, että missä meni mettään. Tarkkuuttaa!

Kirjallinen osio sisälsi myös matemaattisen kokeen. Laskut eivät olleet kovin vaikeita, mutta muistaakseni en joka kohtaan saanut vastausta Laskinta ei saanut käyttää. Vinkki: jos ei osaa jotakin laskutehtävää, kannattaa siirtyä seuraavaan, eikä jäädä miettimään koko ajaksi sitä yhtä. Muistaakseni meille sanottiin, että laskut vaikeutuvat loppua kohden. Minun mielestä ei. Eli ei kannata jäädä ensimmäiselle sivulle tarpomaan niitten laskujen kanssa vain siksi, että seuraavan sivun laskut saattavat olla vieläkin vaikeampia. Niin ei välttämättä ole.

Kaikissa kirjallisen osiossa oli aikaraja, esim. kahdeksan minuuttia ja sen jälkeen paperit kerättiin pois. Eli kiirettä kannattaa pitää, mutta muistaa kuitenkin pysyä rauhallisena. Ei koko koe siihen kaadu, jos tehtävä tai toinenkin jää tekemättä.

Viimeisenä kirjallisen kokeen osiona oli äidinkieleen liittyvä aineistotehtävä. Aineistoa oli monta sivua ja jos olisin aikonut koko aineiston lukea alusta loppuun ajatuksella, olisi koko aika mennyt siihen. Ja koska kuitenkin itse tehtävä oli kirjoittaa teemoja ja aineiston tärkeitä asioista itse laatimiensa otsikoiden alle, ei pelkästä tarkkaan lukemisesta olisi ollut mitään hyötyä. Varsinaiset tekstipätkät tietenkin kannattaa lukea kunnolla ja het ruveta kirjoittelemaan asioita ylös. Aineisto sisälsi myös taulukoita ja diagrammeja (niistä ei kannata stressata, olivat helppolukuisia), mutta en muista käytinkö itse niitä kovinkaan paljon.

Psykologin haastatteluun olin valmiiksi yrittänyt keksiä vastauksia mahdollisiin kysymyksiin. En käyttänyt mitään valmiiksi miettimiäni selostuksia. Tilanne vie mukanaan. Siksi ei suuria kannata suunnitella. Tietenkin aina täytyy olla valmis vastaamaan kysymyksiin: miksi hoitoala? Miksi juuri kätilöksi?

Kaikissa psykologin haastatteluissa ( olen käynyt yhteensä neljässä haastattelussa) on kysytty, että mikä olisi sellainen asia, jonka takia koulu jäisi kesken tai en pystyisi jatkamaan koulua tai joutuisin pitämään tauon. Sellaiseenkin kannattaa varautua.

Ryhmätilanteeseen osallistuu pieni ryhmä (meitä taisi olla alle kymmenen), jolle annetaan keskusteluaihe, josta täytyy saada aikaan n. 10 minuutin keskustelu. Meillä aihe taisi liittyä nuorten pahoinvointiin nykyaikana. Vinkki: Yritä aloittaa keskustelu! Olen kuullut, että siitä saisi lisäpisteitä. Ja muutenkin pitää yrittää olla keskustelussa mukana. Ei saa puhua kenenkään päälle, mutta ei myöskään joka kerta antaa toisten jyrätä. Se on melko vaikeaa ja tilanne on todella teennäinen; kaikki pyytelevät anteeksi, kun puhuvat päälle ja hymyilevät ylipirteästi ja monet toistelevat "niinpä":ä koko ajan, kun yrittävät olla keskustelussa mukana.

Tärkeintä mielestäni koko valintakokeessa on antaa itsestään tasapainoinen, järkevä, mukautuva ja aikuismainen kuva. Kannattaa ennen valintakoepäivää miettiä, mitä ominaisuuksi kätilöltä vaaditaan ja sen mukaan toimia kokeessakin.

Ajantasalla

2009-12-03T12:07:00.000-08:00

...tai vähän enemmänkin jäljessä. Elikkä siitä ihanan paljon puhutusta sikainfluenssarokotteesta vähän asiaa. Tänään oli meidän ryhmän vuoro se käydä nappaamassa ja suurin osa kävikin. Piikkikammo taitaa olla lopullisesti nyt kuopattu, kun meni ihan oikeakin tilanne ilman pyörtymistä tai paniikkia.

Käsi tuntui vähän hassulta hetken aikaa ja sitten koko rokotus unohtui ihan kokonaan.

Hetkeksi.

Nyt illalla ihmettelin, että miten tuntuu käsi niin kipeältä ja koskin sitä. Mikä vahinko! Käsi kipeytyy koko ajan ja kuumekin nousi. Ihan hölmö ja kipeä olo.

Pitkään harkitsin, mitä tuon rokotteen kanssa teen; otanko vai en. Päädyin siihen helpoimpaan vaihtoehtoon ja kävin rei'ittämässä vähän olkavartta. Eipä pitäis tuon asian tiimoilta nyt tulla tammikuun harkassa ongelmia.

Kirjaamisen tentti oli tänään ja meni läpi. Siitä ei sen kummoisempaa.

Ergonomian kurssista en ole vissiin mitään muistanut kertoa. Kurssin labotunnit olivat ihan hauskoja. Tutkittiin luonnollisia liikemalleja omassa siirtymisessä ja potilaan siirtymisen avustamisessa. Toisiamme hilailtiin sängyssä suuntaan ja toiseen, saatiin kokeilla erilaisia siirtämisen apuvälineitä, nosturiakin. Nyt enää jäljellä muutamia tehtäviä ja sitten on kurssin ensimmäinen ja pakollinen osa käyty. Tosin jäljellä olevat tehtävät ovat kuulemma melko vaikeita verrattuna edellisiin. Ja edelliset tehtävät tulivat aika monelle täydennettävänä takaisin.

Ja tänään nähtiin tunnilla miltä ihan oikea silmä (lehmän silmä tosin) näyttää sisältä! Niin jännää!

Illalla kävin vielä yhden kaverin kanssa kansainvälisyystuutorien infotilaisuudessa. Kevättalvella sitten tuutoroimaan maltalaisia kätilöopiskelijoita :) Siitä lisää sitten, kun se aika tosiaan koittaa.

Katetrointia ja muita viimeaikojen juttuja

2009-12-01T11:07:00.000-08:00

Vähän on jäänyt viimepäivinä tänne opiskeluhommien päivittäminen. Kauheesti on taas tullut uutta asiaa ja kaikkea en varmaan muista.

Afyn tentistä tuli tulokset ja nelonenhan napsahti :) Ei ollut mikään selvä homma, että hyvin menis, vaan tuli täytenä yllätyksenä, kun odotukset oli melkolailla matalammalla ja toivomukset läpipääsyssä.

Nyt tulossa olis hoitotyön menetelmien kirjallinen tentti ja näyttökoe. Eniten jännittää, jos mulle (ja mun parille, jos nyt paritenttinä tuo tehdään) tulee tehtäväksi mitata verenpaine. Sillon, kun sitä labotunneilla harjoiteltiin, meni se meidän ryhmältä jotenkin oudosti ohi. Ei kai meiltä nyt voi sellaista vaatia, mitä ei ole kunnolla käyty läpi?

Labotunneilla on viimeksi käyty läpi suunhoitoa ja samoilla tunneilla katetrointi. Aiheet eivät kyllä pahemmin liity yhteen, mutta silleen saatiin yksi perjantai vapaaksi. Kyllä kelpaa!

Suunhoito oli lähinnä hauskaa, kun tongittiin toistemme suita. Tunnin aiheena olis itse asiassa tajuttoman potilaan suunhoito. Ei ihan onnistunu tajutonta leikkiminen, kun kaverit töllistelee siinä kädet kyynerpäitä myöten suussa. Ja pikkusen joku roiskasee vettä kaulalle. On tää semmonen ala että :D

Katetrointi oli paljon helpompaa (huomiona se, että tietenkin koulussa harjoitellaan nukeilla, eikä oikeilla ihmisillä) kuin mitä oletin ja olin uskotellu. Onhan siinä paljon sellaisia vaiheita, niinkun esim. sen surullisen kuuluisan pesuhanskan pois ottamisen muistaminen, mutta loppujen lopuks melko helppo homma ja varmasti rutinoituu tekemään tuollaista melko helposti. Oikean ihmisen katetrointi on kyllä asia aivan erikseen, kun täytyy tietenkin huomioida se, miltä potilaasta tuntuu ja itseäkin varmaan jännittää ihan kauheesti varsinkin ekalla kerralla.

Tänään aloitettiin sisätautien hoitotyön kurssi. Kuulostaa huomattavasti paljon jännemmältä mitä toi nyt ainakin ekalla kerralla oli. Tosi tärkeitä asioita tuolla kyllä käsitellään, mutta just nyt, kun kaipaisi kaikkea jännää kätilön työhön liittyvää (tiedän, tiedän ensin käydään sairaanhoitajaopintoja ja sitten vasta kolmannella vuodella siirrytään kätilötyön hommiin), ei diabeteksesta kuunteleminen oikein innosta.

Syksy on mennyt ihan älyttömän nopeasti. Tammikuussa on jo ensimmäinen harkka. Terveyskeskus kutsuu.

Kuvasta ja käsistä

2009-11-19T10:57:00.000-08:00

Blogini tunnuskuva, siis kuva joka tuossa ylhäällä otsikon alla näkyy on siis Anne Geddesin tuotantoa, kuten varmaan arvata saattoikin. Kyseinen kuva on kalenterikuva, kuukautena toukokuu. Kuvassa Stephanie ja Phoenix. Niin, jos ei ole koskaan aiemmin tutustunut Anne Geddesin kuviin, suosittelen suuresti. Siinä yhdistyy kivasti omat intohimoni: vauvat, raskaana olevat naiset ja valokuvaus.

Ja itse valitsin kuvan tähän blogiin tietenkin myös vauvan, mutta ennen kaikkea noiden käsien takia. Enhän mä kätilöksi hakenut pelkästään vauvojen takia. Tuskin käsienkään. Se on se kokonaisuus.

Kädet ovat olleet nyt jo reilun vuoden ajan melkolailla tärkeässä asemassa mun elämässä. Viime vuonna ehkä vieläkin enemmän kuin nyt. Syynä siihen tietysti kieli, jota rakastan enemmän kuin muita, suomalainen viittomakieli. Ja vaikka nyt opiskelen omaa alaani, on kova ikävä myös viittomakieltä.

Tietenkin myös kätilön ammatissa kädet ovat tärkeät. Ja juuri siksi tuon kuvan valitsin.

Turvalliset. Auttavat. Onnittelevat. Lohduttavat. Pelastavatkin. Kätilön kädet.

Reikiä ihoon

2009-11-11T08:19:00.000-08:00

Tänään sitten koitti se päivä, jota olen innolla ja enemmänkin kauhulla odottanut, eli injektioiden antaminen. Aiemmin varmaan useampaan otteeseen olen maininnut, että pelkään ja kammoan ja inhoan ja ahdistun neuloista. Oli sitten tarkoitus ottaa verta, pistää rokotus tai ylipäätään mitään, mikä läpäisee ihon. Pelkällä ajatuksen voimalla saisin itseni pyörtymään tai ainakin kalpenemaan melko tehokkaasti ja voimaan pahoin.

Kun tunti tänään alkoi, ahdistus alkoi siinä samalla. Olin varma, että kupsahtaisin kerran jos toisenkin. Suunnitelmana oli, että harjoitellaan lihakseen, ihon alle ja ihon sisään pistämistä. Ensin kuunneltiin, miten mitkäkin vaiheet pitää tehdä ja sitten päästiin itse hommiin. Onneks meidän ryhmä oli pieni (tänään vain viis henkilöä), niin sai melkein koko ajan olla tekemässä jotain, eikä tullu tyhmiä ja ahdistavia odotteluhetkiä.

Oletin aluks, että on kauheempaa olla pistettävänä, mutta ehdottomasti kauheampi kokemus oli se ensimmäinen kerta, kun pistää jotain toista. Kädet tärisi ihan kauheesti ja paniikki meinas iskeä. Mutta ei kuitenkaan! Sain pistettyä! Voi Eve-parkaa. Mut ei se kuulemma sattunu, vaikka mä tärisin, kun viikon ryyppyputken jälkeen. Pistämisen jälkeen oli kyllä mahtava tunne! Jes, mä tein sen! :)

Ja muakin pistettiin! Mainitsin jo ennen piikittelyjen aloittamista, että nyt saattaa olla pyörtymisvaara. Ei muuta, ku nukke pois sängystä, Minttu siihen ja neulaa olkavarteen. Eikä tehny yhtään pahaa. Oon niin ylpee itestäni. Ja uskalsin myös pistää itteäni mahaan. Tänään olin kyllä rohkea ihan useamman päivän puolesta (ja tietenkin just sen takia olen ansainnut Hese-ruokani ja vähän Pollyja :D) :) Ja se piikittäminen oli kyllä ihan kivaa itse asiassa. Toivottavasti pistellään vielä myöhemminkin. Ihan sen takia, että jäis kunnolla kaikki käytönnöt mieleen ja olis varmempi ennen harkkaa, jos vaikka siellä joutuu (SAA!) pistämään.

Eilen syötettiin toisiamme. Se nyt ei ollu kauheen kummallista, itse syöttäminen siis. Syötettävänä oleminen sitten olikin vähän outoa. Täytyy toivoa, ettei ihan hetkeen olis itse siinä tilassa, että joutuis olemaan ihan toisten armoilla. Testattiin myös nenä-mahaletkun laittamista. Ei siitä sellaista oikeaa käsitystä saanut, kun eihän se letku minnekään mahaan oikeesti menny, vaan jäi pyörimään jonnekin sinne nuken rakenteisiin. Epäiltiin välillä, että se varmaan meni aivoihin, mutta näkyihän se sitte nielussa kuitenkin :D

En kyllä voi uskoa, että ihan kohta, tai ainakin melkein, on joulu ja loma. Miten tää on menny näin nopeasti! Ja jo tammikuussa harkkaan. Vähän tulee olo, että osaankohan mä tehdä siellä kuitenkaan yhtään mitään. Täytyy nyt ennen lomaa mennä käymään siellä TK:ssa, niin saa selvyyden kaikkiin hommiin, niinku esim. vaatteisiin ja tommosiin.

Mutta olinpa mä tänään rohkee, täytyy sanoa :)

Kehuja Savonia-amk:lle

2009-11-06T02:20:00.000-08:00

Eli tähän väliin on taas pakko hieman kehua, kuinka hyvin kaikki toimii.

PAH!

Eli kuten arvata saattaa, ei toimi. Ei kyllä toimi, ei niin ollenkaan. Laitanpas pientä selvennystä peliin. Keskiviikkona oli aamusta ruotsin ja matikan lähtötasot. Ruotsista tuli muuten 51/60 ja pari riemunkiljahdusta :) Matikka meni vähän miten meni. 30% siitä pitäs saada oikein, että pääsee läpi. Toivottavasti ees silleen.

Lähtotasotestien jälkeen piti olla joku kv-info. No meitä istu auditoriossa varmaan pari sataa ihmistä ja odotetaan ja odotetaan. Ketään ei tule. No ei sinänsä mikään kauhee harmi. Päästiin aikaisemmin syömään. Vaikka kansainvälisyys kyllä kiinnostaa, että saavat kyllä järkätä tuon infon joskus myöhemmin. Eli pikkusen lisää vapaa-aikaa. Sitähän ei muuten ollukaan, ku reilu kaks tuntia.

Vapaatunnit yritettiin sitten lueskella afya ja kunhan vaan hengailtiin porukalla. Iltapäivällä piti alkaa ergon labotunnit. Hupsista. Meidän pienryhmällähän ei niitä sitten ollutkaan. Eli oltiin odotettu ihan turhaan kolme ja puol tuntia koululla, kun oltais hyvin voitu jo tunteja sitten lähteä kotiin lukemaan taikka edes haaveilemaan siitä, että viitsis lukea.

Onneks meillä on niin mukava ryhmä :) Lähdettiin sitten päiväkaljalle ja sieltä Alkon kautta meille vähän tekee boolia ja syömään pizzaa. Kerrassaan mukava päivä.

Että kiitos Savonia-amk, kun annoit meille aiheen vetäistä kunnon päiväkännit. Kiitos.

177/91

2009-11-02T07:12:00.000-08:00

Hoitotyön dokumentointi alko tänään. Viime viikolla piti alkaa, mutta sekaannuksia sen verran, että vasta tänään päästiin käsiks ite asiaan. Oikeastaan vaan opettaja kertoi alustavasti, mitä tuleman pitää.

Puolessa välissä tuntia olin jo ihan pihalla. En sanonu kenellekään mitään, istuin ja kuuntelin vaan, kun oletin , että asia on varmaan kaikille muille ihan selvää. Onneks tulee sitten vierestä kommentti: "en oo ymmärtäny mitään." Helpotti. Ehkä viikonlopun Halloween-pippaloilla oli pikkusen osuutta asiaan ja osin varmaan sekin, että opettaja meni kauheeta vauhtia eteenpäin ja selitti vähän liian hienosti joitain asioita. Onneks oli vasta tosiaan se ensimmäinen tunti, eli aikaa asioitten sisäistämiseen on vielä. Tosin tentti on jo kuukauden päästä.

Niin, otsikkokin varmaan kertoo, että tänään mittailtiin verenpaineita. Hyvin huomaa, että omistan huiman valkotakkikammon. Lukemat pyörivät maksimissaan, vaikka kuinka yrittäisi rentona olla. Viime kerralla mitattiin verenpaineita AFyn pienryhmätunneilla (147/94). On se hyvä edes jossain saada kunnon tulokset :P No, ehkä pieni jännitys oli päällä. 177 alkaa yläpaineeksi olla jo "melko" korkea, huomioiden kuitenkin, että olen kohtuulailla terve nuori aikuinen.
Jottei kukaan nyt pyörtyisi noista tuloksista, niin ilmoitan, että mitattiin sitten vielä pariin kertaan ja yläpaine saatiin sinne noin 140 paikkeille ja alapaine pyörimään 80-90 välillä, että ei suonet ihan vielä ole poksahtamispisteessä. Mutta täytyy mummolta kuitenkin hakea se mittari lainaan.

Ensi viikolla sitten pistellään! Lupasin, että jos pyörryn, niin saavat sitten muut testailla kaiken mahdollisen mulla :D

Laboraatioita

2009-10-29T08:47:00.000-07:00

Laboraatiotunnit alko viime tai toissa viikolla. Mene ja tiedä... Kuitenkin, kiinnostavaa ja ihan mukavaakin oli :)
Ekalla laborointitunnilla harjoiteltiin käsien pesua ja vähän petailtiin sänkyjä. Ihan perushommia. Seuraavalla kerralla sitten olikin jo vuodepesut. Ei muuta, ku uikkarit päälle ja menoks! Sekin sujui ilman suurempia ongelmia. Mutta toivon silti, ettei ihan heti tarvis ite maata sängyssä kykenemättä tekemään mitään itse.

Vaippojakin puettiin toisillemme. Ei ihan viimeisintä muotia (siks tääkään blogi ei varmaan ole mikään muotiblogi ;)), mutta se hoitsumekko on ihan hauska. Tulee olo, että olis jo opinnoissa paljon paljon pitemällä kuin oikeesti.

Pikkuisen semmosta sähläämistä tuo koulunkäynti tällä hetkellä opettajien puolelta. Millon ei ilmesty opettajaa ollenkaa, millon vaihtuu tunnit toisenlaisiin ja siitä seuraa toisten tuntien totaalinen muutos ja tästä kaikesta on seurauksena vain ja ainoastaan kauhea kaaos. Kukaan ei tiedä mistään mitään.

Seuraavalla (tai sitä seuraavalla...) laboraatiotunnilla syötetään toisiamme.

Itse näin henk. koht. olisin kovasti sitä mieltä, että kaikki tuollaiset syöttämiset ja pesut sun muut olis voinu teettää kahtena päivänä, niin että koko päivä tehtäis kaikkia noita. Ja niin, että tietyt ihmiset olis sen koko päivän potilaita ja seuraavana päivänä sitten taas ne, jotka edellisellä kerralla toimi hoitajina. Silleen sais oikeen käsityksen siitä, että miltä se "oikeesti" tuntuu maata sairaalasängyssä koko päivä ihan toisten armoilla. Vois olla hauskakin tuollainen kokeilu :)

Ahkera AFyn lukeminen on ollut meneillään jo muutaman päivän. Edistystä tulee pikkuhiljaa, mutta tuntuu silti, ettei mitään jäis päähän ihan tietona. Silti oon ihan yllättynyt, että näin aikaisin sais aloitettua lukemisen.

Kätilöksi opiskeluun liittyy vauvat aika oleellisesti ja vauvoista päästään erääseen tuttuun perheeseen, joille tuli uutena tulokkaana pikkuinen tyttö tässä noin kuukausi sitten. Ja parin viikon päästä pääsen vauvaa katsomaan. Vauvat nyt kun sattuvat olemaan niin suloisia :) Ja sattuvat olemaan myös yksi oleellinen syy, miksi halusin kätilöksi.

Hanskoista pitikin vielä mainita. Ovat hankalia (vaikka ne kädessä tulee myös ammattimainen olo), jos eivät satu olemaan juuri oikeaa kokoa. Ja koska valitettavasti omistan epäsopusuhtaiset kädet, niin juuri oikean kokosia hanskoja ei varmaan ole olemassakaan. Aina joko puristaa jostakin tai sormien päihin jää tyhjää, mikä ei helpota hommaa ollenkaan.

Tenteistä tai siis niihin lukemisesta

2009-10-20T02:09:00.000-07:00

Koulua on käyty tällä hetkellä vajaa kaks kuukautta. Takana on koulunalkamisjännitykset ja sun muut alkuhössötykset. Takanapäin jo myös ensiavun tentti ja eka lääkelaskukoe, joka meni läpi. Enemmänkin olis voinu laskeskella laskuja, mutta näköjään meni hyvin parin laskun harjoittelulla. Voi ku menis muutkin tentit... Mutta en ihan taida uskaltaa siihen luottaa :P

Nyt siis olen aktiivisesti ja hyvin ahkerasti lukemassa lääkehoidon tenttiin ja ravitsemusta siinä sivussa. Lomalla, eli siis viime viikolla luin ihan yllättävän paljon. Ja oikeestaan muutenkin olen ihan ihmeissäni, että sain aloitettua lukemisen jo vähän reilu viikkoa ennen tenttiä. Eipä nyt sitte tarvii ihan niin paljon hermoilla. Enköhän tuota kuitenkin hermoile ihan tarpeeks. Tosin olis tässä nyt vielä luettavaakin joku parisenkymmentä sivua ja sitte ahkera kertailu päälle. Nii ja pitäshän tuota ravitsemusta alkaa lueskella...

Tykkään tuosta koulusta ihan tosi paljon. Vaikka melko usein nyt ollu ihan tylsiä tai tyhmiä juttuja ja tunneilla ei aina meinaa pysyä silmät auki, mutta sitte ne kiinnostavat jutut korvaa kyllä kaiken tylsän ja typerän. Ja jaksaahan sitä, ku on mitä oottaa ;)

Suojavaatteetkin tilailtiin ja haalarihomma on jo menny vähän eteenpäin. Laboraatiotunnit alkaa tällä viikolla. Apua! Itse asiassa jo huomenna. Niitä oon kyllä oottanu. Ne on varmasti kuitenkin niin erilaisia tunteja ku normaalit "istutaan-ja-kuunnellaan"-tunnit. Pääsee ihan ite tekemään. Sitähän tuo alakin on, että tehdään ja tehdään, vaikka välillä kyllä varmasti istutaan ja kuunnellaankin, mutta pääasiassa tekemistä.

Harjoittelupaikatkin ollaan jo varattu. Mäntyharjun TK kutsuu tammikuussa. Sitäkin odotan, vaikka vähän jännittääkin. Osaanko mä edes tehdä siellä mitään? Tai entä jo mua ällöttää joku tosi paljon?

Nyt pyyhin meidän liitutaulun ja alan tekemään siihen koulujuttuja.

TK9S

2009-09-28T06:42:00.000-07:00

Terveysala Kätilö 2009 Syksy

Ensisijaisia hakijoita oli 180 ja minä pääsin suoraan sisään. Ehkä musta sitte tosiaan joskus tulee kätilö. No todellakin tulee.

Koulu alkoi siis tässä muutamia viikkoja sitten. Pikkuhiljaa siihen alkaa tottua. Ja melkein joka aamu oon yhtä ihmeissäni siitä, että kouluun meno ei ärsytä tai masenna. Ainakaan vielä. Joka aamu tosin väsyttää ihan niinku aina ennenki. Kouluaamuina vois nukkuu vaikka kuinka myöhään ja viikonloppuna herää viimeistään kauheeseen vessahätään ysin maissa.

Kirjoja on joutunu (oon pitäny tärkeenä) ostaa paljon enemmän ku aiemmin kuvittelin. Mutta jos tää kerta nyt on se mun juttu, niin todellakin ostan kaiken, millä vaan voi vähääkään helpottaa opiskelua. Eipä tarvii ravata kirjastossa tai jonottaa varattuja kirjoja viittä kuukautta.

Lukemaan pitäis taas totutella ja se ei tuu olemaan helppoa.

Ja haluan vaihtoon Afrikkaan, niinku Elluki :)

Ja haluan tehdä opparin liittyen viittomakieleen.

Ja halua tulla hyväksi kätilöksi.

Ja pelkään vieläkin piikkejä, eli innolla hoitotyön menetelmien laboraatioita odotellessa.

Vastaanottoa, ilmoittautumista ja pelkotiloja

2009-07-22T06:37:00.000-07:00

Tänään ilmoittauduin poissaolevaksi Humakiin. Vielä en uskaltanut kokonaan erota. Entä jos kätilön hommat ei nappaakaan niin tiukasti kuin luulen? Tai jos rakastun viittomakieleen uudestaan ja paljon syvemmin? Luulen kyllä, että niin ei tule käymään.

Kiinnostus kätilötyötä ja ylipäätään terveys-/sairaanhoitoalaa kohtaan on huipussaan. Opinto-opasta olen jo tutkinut. Voitteko kuvitella, luen opinto-opasta kesälomalla! Ylipäätäänkin opinto-oppaiden lukeminen on niin puuduttavaa ja nyt sekin kiinnostaa. Jotakin täytyy olla suuresti vialla. Olen löytänyt myös muutamia todella hyvin kirjoitettuja ja mielenkiintoisia blogeja liittyen omaan tulevaan alaani ja vähän muuhunkin. Olen vielä niin aloittelija tässä bloggauksessa, että ihailen lähes kaikkea eteeni sattuvaa, mutta löytämäni blogit ovat varmastihyviä huolimatta alkuihastuksesta.

Täyttelin myös lappusia uutta kouluani, Savonia-ammattikorkeakoulua varten. Nyt vaan pitäis saada ne ihan postiin asti ja toivoa postin kuljettavan ne turvallisesti js ajoissa perille. Tätä unelmaahan ei Posti pilaa.

Oon nyt sairaslomalla, kun menin jttämään sormeni hyllyen reunan ja serviettilaatikon väliin. Polilla tekivät kynteen reiän, että veri pääsi pois ja paine lakkasi. Paljon paremmalta tuntuu jo, mutts kosketusarkuutta vieläkin, niin ei töistä.
Pelkäsin paljon, että puuduttavat ennen ku tekevät jotain. Onneks ei piikeistä edes mainittu. Pelkään nimittäin ihan äärettömästi kaikenmoisia piikkejä. Kyllä, minusta ja tulossa kätilö ja kyllä, pelkään piikkejä aivan mahdottomasti. Parhaimmillaan (tai pitäisikö sanoa pahimmillaan) saisin varmaan itseni pyörtymään pelkillä hyvin keskitetyillä ajatuksilla. Olen yrittäny lohduttautua sillä, että tulevassa työssäni ei minua pistetä, mutta siihen on matkaa vielä monia ja monia pistoksia. Ehkä silleen melko suuresti ahdistaa ja pelottaa, mutta en mä satojen pistojen jälkeen voi joka kerta kupsahtaa.

Muuten mua ei alanvaihdos pelota, jännittää vaan melkolailla. Opiskelustakin kun tulee niin erilaista, että mitenhän mä jaksan lukea kaiken niin, että pääsen läpi. Voi olla, että tarvitsen äitin apua useammin kuin kerran ja ehkä myöd kämppiksiä potkimaan pyllelle aina välillä, mutta myös saamaan välillä ajatukset ihan muualle kätilöinnistä.

Unelman toteutus alkaa: minusta tulee kätilö!

2009-07-16T04:10:00.000-07:00

Kiinnostus kätilön työtä kohtaan on kasvanut vuosien varrella. Olenhan jo niin vanha, että voin puhua vuosien varsista sun muista. Ehkä minä kasvoin kiinni siihen unelmaan, että joskus voin toimia kätilönä, enkä siitä unelmasta ole päässyt eroon. Sitten päätin, että minustahan tulee kätilö. Kukaan ei vain maininnut missään vaiheessa, että kouluun voisi olla hieman vaikeaa päästä.

No, sitten luin vuoden viittomakieltä ja seuraavana vuonna hain uudestaan. Valintakokeen jälkeen aloin jo miettiä, mitä aion tehdä ensi vuoden kokeessa eri tavalla, enhän minä tänäkään vuonna kouluun pääse.

7.7

Ehdollisten valintojen tulokset. Sieltähän se listasta oma nimi sattui silmään. MITÄ?! Minusta tulee kätilö! Koulu alkaa 1.9 ja siitä se sitten lähtee, kätilöksi kouluttautuminen. Ne neljä ja puoli vuotta sisältävät varmasti hyvin paljon verta, reippaasti hikeä ja useamman kuin pari kyyneltä.

Ensireaktiona itkua ja naurua, soittoja kaikille mahdollisille tutuille. En kuitenkaan ehtinyt koko päivää puhumaan puhelimessa, en tosin itkenyt ja nauranutkaan aivan koko päivää. Mahtava tunne tosin pysyi ja on tallella edelleen.

Tänään

Hain kirjastosta kirjoja, lähinnä kätilöiden muistelmia, mutta myös vähän muuta. Jostakin se on aloitettava ja kerta koulun alkuun on vielä reilu kuukausi, niin muistelmat saavat kelvata tiedonjanoon.

Kunnolla blogi saa alkunsa, kun koulu sitten syyskuussa alkaa, mutta tässä nyt vähän tietoa etukäteen tilanteesta.